Koska TAURIINI vaikuttaa glysiinireseptorin kautta, on tässä yhteydessä tärkeää kertoa eräästä yllättävästä löydöstä, joka muuttaa myös omia käsityksiäni, tai paremminkin antaa vastauksen, joka on mielessä pyörinyt joka kerta kun katson selkäydinalueen päähermojärjestelmän neuronien karttoja. Olen aina pohtinut, missä on se raja, missä pääasiallinen inhibitorinen aminohappo vaihtaa välittäjämolekyyliään Glysiinistä GABAAN noustaessa selkäytimestä Telenkefaloniin päin. Tämä uusi väitöskirja antaa tähänkin seikkaan uutta valoa. Suomennan sen takia artikkelista "Etanoli ja glysiini".
Tämä tuo myös dietäärisen näkökohdan esiin: Aivoston tärkeäksi vitamiiniksi tulee täten myös B2 ja B6 korostetusti , sillä ne vaikuttavat aineenvaihdunnan glysiinin normaaliutta.
Glysiini(Gly) ja GABA ovat primääriset nopeat inhibitoriset hermonvälittäjäaineet keskushermostossa( primary fast inhibitory neurotransmittors in the CNS)
Tämän lisäksi GLYSIINI saattaa omata positiivisia modulatorisia toimintoja glutamiinihappoon NMDA reseptorin samanaikaisagonistisen kohdan kautta.
Glysiinireseptori (GlyR, strykniinisensitiivinen GlyR) käsittää alfa(1-4) homomeerisen ja alfabneeta(1) heteromeerisen alayksikön. kehityksen aikana taphtuu vaihde homomeerisestä reseptorirakenteesta heteromeeriseen päin.
Näihin vuosiin asti on kuviteltu yleisesti, että Glysiinireseptoreita (GlyR) esiintyy miltei yksinomaan selkäytimessä ja aivorungossa aikuisella (koe-eläimellä). Kuitenkin äskettäiset havainnot osoittavat, että glysiinireseptoria (GlyR) ilmenee myös aivorungon yläosassa ja etuaivorakenteissa.
(Näitä tietolähteitä on sitten lueteltu useita, kuten Rampon C et al. Distinction of glycine immunoreactive cell bodies and fibers in the rat brain. Neuroscience 1996 75(3) p. 737-55).
Glysiinireseptorin alayksiköitä on osoitettu accumbens tumakkeesta.
Näihin glysiinireseptoreihin hakeutuu GLYSIININ ohella myös Beeta-ALANIINI ja TAURIINI.
Glysiiniergisessä hermovälityksessä on tärkeänä piirteenä glysiinin takaisin ottoprosessi (reuptake process). Tämä käsittää tehokkaan mekanismin, jonka avulla postsynaptinen aktio voidaan saada terminoitumaan.
Nykyisellään tunnetaan kaksi glysiinin kuljettajaa( Glycine transporters GLYT-1 ja GLYT-2.
GLYT-1 esiintyy gliasolujen plasmakalvossa ja se vastaa toonisesta homeostaattisesta glysiinin takaisinotosta (reuptake).
GLYT-2 esiintyy presynaptisessa hermopäätteessä ja se pitää yllä faasista synaptista soluunottoa( uptake) .
Näitten glysiininkuljettajien estämisellä on arveltu olevan mahdollista terapeuttista merkitystä lääkekohteena sellaisissa sairauksissa kuten skitsofrenia, kipu ja epilepsia ja äskettäin tähän on liitetty myös alkoholiriippuvuus.
Tutkijat tekivät kokeita, joissa oli injisoitu lokaalisesti glysiiniä tai strykniiniä; sellainen esti etanolin aiheuttaman dopamiinin lisääntymisen. Tämä vaikutus johtui mahdollisesti reseptorien turtumisesta ( desensitization) glysiinillä ja vastaavasti reseptorin blokeerautumisesta strykniinillä. Tämä viittaa siihen että etanolilla on keskinäinen vuorovaikutus glysiinireseptoriin GlyR.
GLYSIINI estää etanolin aiheuttaman dopamiinivaikutuksen.
GLYSIINI lienee osallisena etanolin vaikuttaman palkkion kärkkymiseen, ennakoilta odottamiseen ( anticipation of reward), koska tässä faasissa on havaittu accumbens-tumakkeessa kohonneita solun ulkoisia glysiinipitoisuuksia.
Mikä on tämän dopamiinia moduloivan etanoli-glysiinireseptori vuorovaikutuksen relevanssi?
Onko tältä linjalta jotain lupaavaa anti-alkoholi-ominaisuuksia omaavaa?
Mikä on glysiinireseptorin aktivaation ja inaktivaation merkitys
etanolin nauttimisen vähentymisessä ja lisääntymisessä etanolinsuosijaryhmässä.
(Kommenttini:
Alkoholismista seuraa, kuten tiedetään, aivovolyymin katoa ja varsinkin kärsii etuaivon tilavuus. Ilmeisesti etanoli huuhtoo auriinivaroja ja samalla glysiini, ensimmäinen pieni rakenneaminohappo on aineenvaihdunnallisissa vaikeuksissa. Mutta kuten sanottu, etanolia ei pitäisi koskaan nauttia ilman että samalla SYÖDÄÄN RUOKAA, jossa näitä tekijöitä olisi heti tarjolla alkuaineinaan. Nämä ovat aminohappoja, joten asianmukaisen proteiinin syöminen on alkoholismin perustava ensihoito. jos ihminen syö tarpeeksi valkuaista kautta vuoden, pitäisi tuon viettipohjaisen etanolinhakuisuuden päästä rauhoittumaan, eikä aivot vaurioituisi). Lienee tauriinilla myrskyinen tilanne etanolin vaikutuksesta.
Vihjeenä: soijan latinalainen nimi on Glycine max. Suositeltavaa ravintoa! Soijaa syövillä kansoilla on vähemmän alkoholiongelmia).
onsdag 9 mars 2011
Etanoli ja tauriini
Jatkoa...
LÄHDE:
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Suomennosta kappaleesta etanoli ja tauriini
TAURIINI on sulfonoitu beeta-aminohappo, jolla on rakenteellisia samankaltaisuuksia sekä GABA että glutamiinihappo-molekyylien kanssa. Tauriinia on mitä runsaimmin ärtyvissä kudoksissa, joihin kuuluu myös sydän ja aivot.
TAURIINILLA on Glysiinireseptoriin(GlyR) agonistinen (samansuuntainen) vaikutus.
Sen lisäksi TAURIININ on havaittu aktivoivan GABA a-reseptoria
ja antagonisoivan ( vastavaikuttavan) NMDA-reseptoriin(NMDAR)
sekä kiinnittyvän GABA b reseptoreihin, vaikkakin tämän sitoutumisen funktiota ei ole vielä selvitetty.
Hyvin harvat tutkimukset viittaisivat TAURIINI-reseptorin olemassaoloon. Sellaisen olemassaoloa ei siis ole vielä voitu määritellä.
( Kommenttini: Volyyminsäätelijän pitäisikin olla inertti, takertumaton ja helposti siirtyvä tilanteen vaatimusten mukaan ic ja ec tilojen välillä kuin vesikin menee helposti ilman reseptoria. Reseptori mielestäni ei olis muuta kuin turha ankkuri ja liisteri sen funktioille. Siksi se ei kuulu rakenneaminohappoihinkaan).
TAURIINILLA vaikuttaa olevan monta funktiota aivoissa. Näihin kuuluu mm seuraavia:
TAURIINI voi toimia osittaisena tai täydellisenä agonistina Glysiinireseptorissa(GlyR) riippuen siitä, mistä aivoalueesta on kyse.
Jos oli kyse nuoren koe-eläimen accumbens (nAc) aivotumakkeesta, TAURIINI toimi täydellisen agonistin tavoin. Päinvastoin kuin glysiiniä sisältäviä soluja, niin tauriinia sisältäviä soluja oli runsaasti accumbenstumakkeessa; striatum-neuroneissa ilmeni korkeat pitoisuudet tauriinin kuljettajaa TauT, mikä vaikuttaa TAURIININ akkumuloitumista millimolaarisin konsentraatioin. Sen takia on todennäköistä, että TAURIINI ( eikä glysiini) toimii Glysiinireseptoreitten toonisen aktivaation mahdollisena säätelijänä ja täten sillä on tärkeä osuus nukleus accumbens-neuronien kehityksessä ja toiminnan säätelyssä.
In vivo mikrodialyysitutkimuksin on selvitetty, että etanoli kohottaa TAURIININ solunulkoisia pitoisuuksia aivojen accumbens-tumakkeessa, amygdalassa, hippokampissa ja prefrontaalisssa kuorikerroksessa.
On näyttöä myös geneettisten tekijöitten vaikutuksesta keskushermostoperäisen TAURIININ vapautumisen stimuloitumiseen etanolivaikutuksesta. Geneettisistä syistä voi accumbenstumakkeen TAURIININ pitoisuudet kohota korkeiksi nopeasti tai viiveellä. Alkoholiherkkyys voi olla suuri tai matala. Koe-eläin voi olla alkoholia suosiva (preferring) tai vierova ( non-preferring).
Toisenlainenkin koe-eläinmalli on kehitetty, proteiinikinaasi C- poistogeeninen hiiri, etanolille herkkä. Niissä accumbens-tumakkeen TAURIINIpitoisuudet kohoavat spontaanisti ja etanolin poissaolo indusoi TAURIININ nousun.
TAURIININ ja usean sen kaltaisen molekyylin kuten mm homotauriinin ja homotauriinijohdannaisen akamprosaatin(Campral) on osoitettu vähentävän etanolin ottoa ja uusia juomisjaksoja ( relapse to drinking) niin koe-eläimissä kuin ihmisissäkin.
kaikista löydöistä päätellen TAURIINI-järjestelmä on tärkeä etanolivaikutusten moduloija, ehkä juuri mainitun Glysiinireseptorijärjestelmän kautta.
(Kommenttini:
TAURIINI on tärkeä valmiusmolekyyli, kriisinkäsittelijä. Rikkiaineenvaihdunnan "tools" molekyylejä.
Mitä taas tulee yleiseen aineenvaihduntaan, rikkiaineenvaihdunta on aika hunnigolla , joten tauriinin normaali muodostuminen sinänsä nykyajan ihmisellä on kyseenalainen asia).
LÄHDE:
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Suomennosta kappaleesta etanoli ja tauriini
TAURIINI on sulfonoitu beeta-aminohappo, jolla on rakenteellisia samankaltaisuuksia sekä GABA että glutamiinihappo-molekyylien kanssa. Tauriinia on mitä runsaimmin ärtyvissä kudoksissa, joihin kuuluu myös sydän ja aivot.
TAURIINILLA on Glysiinireseptoriin(GlyR) agonistinen (samansuuntainen) vaikutus.
Sen lisäksi TAURIININ on havaittu aktivoivan GABA a-reseptoria
ja antagonisoivan ( vastavaikuttavan) NMDA-reseptoriin(NMDAR)
sekä kiinnittyvän GABA b reseptoreihin, vaikkakin tämän sitoutumisen funktiota ei ole vielä selvitetty.
Hyvin harvat tutkimukset viittaisivat TAURIINI-reseptorin olemassaoloon. Sellaisen olemassaoloa ei siis ole vielä voitu määritellä.
( Kommenttini: Volyyminsäätelijän pitäisikin olla inertti, takertumaton ja helposti siirtyvä tilanteen vaatimusten mukaan ic ja ec tilojen välillä kuin vesikin menee helposti ilman reseptoria. Reseptori mielestäni ei olis muuta kuin turha ankkuri ja liisteri sen funktioille. Siksi se ei kuulu rakenneaminohappoihinkaan).
TAURIINILLA vaikuttaa olevan monta funktiota aivoissa. Näihin kuuluu mm seuraavia:
- hermoa suojaava vaikutus( neuroprotectant)
- antioksidantti
- osmoottinen säätelijä (osmoregulatory function)
- aktiivia kalsiumjonia moduloivia vaikutuksia ( Ca++ modulatory effects)
- Se voi mahdollisesti toimia myös hermonvälittäjäaineena(it may act as a neurotransmittor)
TAURIINI voi toimia osittaisena tai täydellisenä agonistina Glysiinireseptorissa(GlyR) riippuen siitä, mistä aivoalueesta on kyse.
Jos oli kyse nuoren koe-eläimen accumbens (nAc) aivotumakkeesta, TAURIINI toimi täydellisen agonistin tavoin. Päinvastoin kuin glysiiniä sisältäviä soluja, niin tauriinia sisältäviä soluja oli runsaasti accumbenstumakkeessa; striatum-neuroneissa ilmeni korkeat pitoisuudet tauriinin kuljettajaa TauT, mikä vaikuttaa TAURIININ akkumuloitumista millimolaarisin konsentraatioin. Sen takia on todennäköistä, että TAURIINI ( eikä glysiini) toimii Glysiinireseptoreitten toonisen aktivaation mahdollisena säätelijänä ja täten sillä on tärkeä osuus nukleus accumbens-neuronien kehityksessä ja toiminnan säätelyssä.
In vivo mikrodialyysitutkimuksin on selvitetty, että etanoli kohottaa TAURIININ solunulkoisia pitoisuuksia aivojen accumbens-tumakkeessa, amygdalassa, hippokampissa ja prefrontaalisssa kuorikerroksessa.
On näyttöä myös geneettisten tekijöitten vaikutuksesta keskushermostoperäisen TAURIININ vapautumisen stimuloitumiseen etanolivaikutuksesta. Geneettisistä syistä voi accumbenstumakkeen TAURIININ pitoisuudet kohota korkeiksi nopeasti tai viiveellä. Alkoholiherkkyys voi olla suuri tai matala. Koe-eläin voi olla alkoholia suosiva (preferring) tai vierova ( non-preferring).
Toisenlainenkin koe-eläinmalli on kehitetty, proteiinikinaasi C- poistogeeninen hiiri, etanolille herkkä. Niissä accumbens-tumakkeen TAURIINIpitoisuudet kohoavat spontaanisti ja etanolin poissaolo indusoi TAURIININ nousun.
TAURIININ ja usean sen kaltaisen molekyylin kuten mm homotauriinin ja homotauriinijohdannaisen akamprosaatin(Campral) on osoitettu vähentävän etanolin ottoa ja uusia juomisjaksoja ( relapse to drinking) niin koe-eläimissä kuin ihmisissäkin.
kaikista löydöistä päätellen TAURIINI-järjestelmä on tärkeä etanolivaikutusten moduloija, ehkä juuri mainitun Glysiinireseptorijärjestelmän kautta.
(Kommenttini:
TAURIINI on tärkeä valmiusmolekyyli, kriisinkäsittelijä. Rikkiaineenvaihdunnan "tools" molekyylejä.
Mitä taas tulee yleiseen aineenvaihduntaan, rikkiaineenvaihdunta on aika hunnigolla , joten tauriinin normaali muodostuminen sinänsä nykyajan ihmisellä on kyseenalainen asia).
Tauriinifunktio aktivoituu etanolista
Jatkoa uuden väitöskirjan sisällöstä:
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Työnsä rungossa, sisällysluettelossa tutkija PeiPei Chau jaotteli aihepiirinsä komponentteihin, joita hän yksityiskohtaisesti sitten kuvasi laajemmin. Kirjoitin muistiin tämän rungon:
Ensinnäkin alussa oli alkoholin väärinkäytön ongelman relevanssista Ruotsin olosuhteissa. (Suomessahan asiat ovat vielä paljon pahemmin juuri tämän molekyylin riippuvuuden ja väärinkäytön suhteen. Suomessa lie puoli miljoonaa alkoholistia vaikka väkiluku on vain runsaat puolet Ruotsin väkiluvusta, joten merkitys oman maamme taloudelle voi olla aivan selkää musertava ja ajan mittaanvoi johtaa myös koko maamme ulkopoliittisiin vaikeuksiin- varsinkin kuin idemmäksi ja etelämmäksi mentäessä orgaaniset liuottimet kuten vahva alkoholi ovat vielä enemmän käytettyjä ja tulvamaisesti Suomeemme kohdistettua liuottimen virtaa, joten väitöskirjalla sinänsä on mitä suurin merkitys aikamme Ruotsissa).
Addiktiosta, riippuvuudesta
Aivojen palkkiojärjestelmästä( the Brain reward system)
Mesolimbisestä dopamiinijärjestelmästä, sen dopamiinisysteemin neuronaaliset tiet; dopamiini itse; etanoli ja dopamiini.
Etanoli ja neurotransmissio, hermojen välitystoiminta
(Tässä tekijä käsitteli yksityiskohtaisesti seuraavia suhteita:)
Etanoli ja glutamaatti
Etanoli ja asetaldehydi
Etanoli ja serotoniini
Etanoli ja glysiini
Etanoli ja tauriini (Huomaa missä joukossa TAURIINI nyt mainitaan!)
Sitten hän pohti, millä tavalla alkoholi saa aikaan positiivisesti vahvistavat vaikutuksensa. Hän katsoo historian taustaa vastaan ja sitten mainitsee monta eri teoriaa:
Seuraavaksi hän käsitteli alkoholiaddiktiota, alkoholiriippuvuutta, sen hoitoa, kliinisiä havaintoja.GABA.NMDA ja GluR5 reseptorien toimintamekanismeja, aivojen palkkiosysteemin aktivoitumista tällä Campral-lääkkeellä( acamprosaatilla, homotauriinijohdannaisella).
Lopuksi hän pohtii muita akamprosaatin vaikutusmekanismeja.
Glysiinireseptoreilla keskushermostossa on tärkeä merkitys akamprostaatin vaikutuspisteenä; akamprostaatti on siis lääkeaine, joka voi vähentää alkoholin oton määriä ja niitä takapakkiriskejä, kun taas ruvetaan juomaan.
Englanniksi painettuun kirjaan kuuluu ruotsinkielinen yhteenveto, josta tein eiliseen kirjoitukseen suomennoksia.
Pelkkää tauriinia ei oikeastaan voi erikseen ottaa esiin liittämättä sitä olennaisesti koko asiayhteyden monimutkaiseen verkostoon.
Kommenttini:
Alkoholi on aine joka vaikuttaa solutilavuuksiin.
Tauriini on taas aine joka säätelee solutilavuuden normaaliksi, joten niillä täytyy olla keskinäinen syyn ja seuraamuksen vuorovaikutus.
Seuraavassa kirjoitan detaljina "Etanoli ja tauriini"-kappaleesta tutkijan tekstin suomennosta.
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Työnsä rungossa, sisällysluettelossa tutkija PeiPei Chau jaotteli aihepiirinsä komponentteihin, joita hän yksityiskohtaisesti sitten kuvasi laajemmin. Kirjoitin muistiin tämän rungon:
Ensinnäkin alussa oli alkoholin väärinkäytön ongelman relevanssista Ruotsin olosuhteissa. (Suomessahan asiat ovat vielä paljon pahemmin juuri tämän molekyylin riippuvuuden ja väärinkäytön suhteen. Suomessa lie puoli miljoonaa alkoholistia vaikka väkiluku on vain runsaat puolet Ruotsin väkiluvusta, joten merkitys oman maamme taloudelle voi olla aivan selkää musertava ja ajan mittaanvoi johtaa myös koko maamme ulkopoliittisiin vaikeuksiin- varsinkin kuin idemmäksi ja etelämmäksi mentäessä orgaaniset liuottimet kuten vahva alkoholi ovat vielä enemmän käytettyjä ja tulvamaisesti Suomeemme kohdistettua liuottimen virtaa, joten väitöskirjalla sinänsä on mitä suurin merkitys aikamme Ruotsissa).
Addiktiosta, riippuvuudesta
Aivojen palkkiojärjestelmästä( the Brain reward system)
Mesolimbisestä dopamiinijärjestelmästä, sen dopamiinisysteemin neuronaaliset tiet; dopamiini itse; etanoli ja dopamiini.
Etanoli ja neurotransmissio, hermojen välitystoiminta
(Tässä tekijä käsitteli yksityiskohtaisesti seuraavia suhteita:)
Etanoli ja glutamaatti
Etanoli ja asetaldehydi
Etanoli ja serotoniini
Etanoli ja glysiini
Etanoli ja tauriini (Huomaa missä joukossa TAURIINI nyt mainitaan!)
Sitten hän pohti, millä tavalla alkoholi saa aikaan positiivisesti vahvistavat vaikutuksensa. Hän katsoo historian taustaa vastaan ja sitten mainitsee monta eri teoriaa:
- Suoran vuorovaikutuksen teoria( the direct interaction theory)
- Serotoniiniteoria( the 5-HT theory)
- Asetaldehyditeoria (the acetaldehyde theory)
- Endogeenisen opioidisysteemin teoria (the Endogenous opioid system, EOS, theory)
- Greliiniteoria (the grelin theory)
- nAc-VTA-nAc-neuronipiiriteoria (the nAc-VTA-nAc neuronal circuitry theory)
Seuraavaksi hän käsitteli alkoholiaddiktiota, alkoholiriippuvuutta, sen hoitoa, kliinisiä havaintoja.GABA.NMDA ja GluR5 reseptorien toimintamekanismeja, aivojen palkkiosysteemin aktivoitumista tällä Campral-lääkkeellä( acamprosaatilla, homotauriinijohdannaisella).
Lopuksi hän pohtii muita akamprosaatin vaikutusmekanismeja.
Glysiinireseptoreilla keskushermostossa on tärkeä merkitys akamprostaatin vaikutuspisteenä; akamprostaatti on siis lääkeaine, joka voi vähentää alkoholin oton määriä ja niitä takapakkiriskejä, kun taas ruvetaan juomaan.
Englanniksi painettuun kirjaan kuuluu ruotsinkielinen yhteenveto, josta tein eiliseen kirjoitukseen suomennoksia.
Pelkkää tauriinia ei oikeastaan voi erikseen ottaa esiin liittämättä sitä olennaisesti koko asiayhteyden monimutkaiseen verkostoon.
Kommenttini:
Alkoholi on aine joka vaikuttaa solutilavuuksiin.
Tauriini on taas aine joka säätelee solutilavuuden normaaliksi, joten niillä täytyy olla keskinäinen syyn ja seuraamuksen vuorovaikutus.
Seuraavassa kirjoitan detaljina "Etanoli ja tauriini"-kappaleesta tutkijan tekstin suomennosta.
tisdag 8 mars 2011
Tauriini ja etanoli . Homotauriinijohdos acamprosaatti.
TAURIINI, aminosulfonihappo , tulee mainituksi allaolevassa väitöskirjassa , jonka kuvaaminen laajemmin on aiheellista, jotta voi hahmottaa esiin tauriinin osuutta.
HOMOTAURIINI-johdos (acamprosate) oli erityisesti väitöskirjassa esillä.
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Ruotsinkielisessä yhteenvedossa tutkija hahmotti aihepiiriään seuraavalla tavalla:
Alkoholin väärinkäyttö ja alkoholiriippuvuus on kansantauti, jota potee yli 1 % Ruotsin kansasta. joka neljäs sairaalapaikka on niillä henkilöillä, jotka potevat jotain alkoholiin johdettavissa olevaa ongelmaa. Ruotsissa kuolee alkoholiin tai siitä johtuviin sairauksiin 5000- 7000 henkilöä vuosittain. Alkoholin käyttäjiä on maassa noin 300 000, mikä merkitsee ekonomisesti ottaen 100 miljardin kruunun kuluja yhteiskunnalle.
Riippuvuus (addiction) on tiukasti linkkiytynyt aivoston palkkiosysteemiin, joka on hermosolujen verkosto, missä voi vapautua signaloivia aineita, joita lähineuronien reseptorit ottavat vastaan ja välittävät signaalia. Näin muodostuu ketjureaktio ja signaalit johtuvat edelleen.
Aivojen palkkiosysteemiä ohjaa pääasiallisesti DOPAMIINI-niminen signaaliaine ja alunperin sen tarkoitus on ollut palkita ihmistä siitä, että ihminen tahtoo suorittaa jotain sellaista toimintaa, mikä on välttämätöntä ihmislajin pysymiselle hengissä (överlevnad, survival) . Tällaisia seikkoja ovat syöminen, juominen ja suvunjatkamisnen (elossapysymisen vietit).
Mutta ikävä kyllä on myös sellaisia ei-välttämättömiä aktiviteetteja, jotka myös voivat vapauttaa DOPAMIINIA ja täten aiheuttaa henkilössä nautinnollisen kokemuksen. Näistä esimerkkinä on alkoholi ja muut huumeet.
Riippuvuus taas muodostuu, kun palkkiosysteemin kommunikaatio muuntuu siten, että henkilö lopulta vain kokee palkkion, nautinnon elämyksen , joka ei enää olekaan loogisessa yhteydessä alkuperäiseen tarkoitukseensa, elintärkeiden tehtävien toteuttamiseen ( jotka siis voivat jäädä tekemättä, tai ovat epätasapainoisesti suoritettuja).
Tällainen riippuvuussairaus voi olla siis hankittu, kun aivojen palkkiosysteemi on kroonisesti muuntunut ja muistifunktio on myös tässä mukana: tällä muistilla muistetaan palkkionsaantikokemus.
Muistilla on näyttänyt olevan suuri merkitys riippuvuudessa, esim. alkoholistilla voi palkkiosysteemi aktivoitua epäloogisesti, väärästä signaalista ( mitä tulee hengissäpysymisen tärkeyteen), esim vain viinilasin näkemisesta tai muista alkoholiin viittaavista asioista, mitkä saavat alkoholistin kokemaan vahvaa alkoholin tarvetta.
Ei ole olemassa mitään tehokasta metodia, millä voi palauttaa aivot normaalitilaan, kun riippuvuus on jo kehittynyt. Tämän takia kutsutaan riippuvuudesta vapautuneita henkilöitä termillä " raittiit alkoholistit".
Sitävastoin on kyllä kaksi lääkettä NALTREXONI ja AKAMPROSAATTI (homotauriinijohdannainen), jotka pystyvät vaikuttamaan keskushermostoon ja vähentämään vahvaa alkoholinhalua.
Mutta nämä valmisteet vaikuttavat vain 20-30%:ssa hoidetuista potilaista. Sen takia on suurta tarvetta löytää tehokkaampia lääkkeitä alkoholisairauksien hoitoon.
Vaikka AKAMPROSAATTIA on käytetty vuodesta 1989 alkaen, ei ole ennen pystytty selvittämään, miksi se vähentää alkoholin himoa. Monissa tutkimuksissa on koetettu selvittää akamprosaatin vaikutustapaa. Vaikka tämä ei olekaan selvinnyt, on kuitenkin saatu lisää tietoa siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivoon. Esim. on havaittu akamprosaattitutkimuksissa, että alkoholista vieroittautumisvaiheissa on kehossa ylimäärin signaalisubstanssia nimeltä GLUTAMAATTI, glutamiinihappo.
Jos on aivoissa glutamaattia ylimäärin, tämä merkitsee aina sitä, että "aivot käyvät kuumina, ylikierteillä". Mutta kun hoidetaan akamprosaatilla, palautuu glutamaattipitoisuudet normaaleiksi.
On arveltu, että akamprosaatin alkoholinhimoa vähentävä vaikutus johtuu juuri tästä glutamaatin vähentämiskyvystä.
Vielä tänä päivänä väitellään siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivoihin ja palkkiosysteemiin.
Glysiinireseptorin aktivaatioon johtavia mahdollisia teitä on selvitelty. GlyR aktivaatiosta lisääntyy dopamiinin vapautuminen accumbens-tumakkeesta (nAc).
Etanoli ja akamprosaatti voivat vuorovaikuttaa Gly-reseptorin kanssa siten, että TAURIINI-pitoisuudet kohoavat.
Sen sijaan MPEP ja GLYT-1 estäjät vaikuttavat, että solun ulkoinen GLYSIINI-pitoisuus nousee. (MPEP on 2-metyyli-6-(fenyylietynyyli)-pyridiini).
Nämä kaksi eri aminohappoa TAURIINI ja GLYSIINI omaavat myös eri roolit etanolilla aiheutuneessa palkkioprosessissa ( Reward resp. Reward anticipation)
Tutkijaryhmä professori Bo Söderpalmin johdolla on esittänyt hypoteesin siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivojen palkkiojärjestelmään, nimittäin että alkoholi aktivoi hermoverkoston, jossa on glysiinireseptoreita (GlyR) ja nikotiini-asetylkoliinireseptoreita (nAchR), siis palkkiojärjestelmän.
Tämä hypoteesi taas perustuu aiempien tutkimusten tuloksiin, jotka osoittavat, että nämä kaksi reseptoriluokkaa ovat tärkeitä alkoholin palkitsevassa vaikutuksessa.
Jos blokeerataan joko GlyR tai nAchR, alkoholi ei vaikuta lisääntyvää dopamiinimäärää eikä myöskään seuraa palkkiokokemusta ( nautintoa). myös koe-eläimessä vaikuttaa juuri nämä reseptorit alkoholin ottoon.
Väitöskirjatyön ensimmäisessä osassa osoitettiin että akamprosaatti lisää dopamiinia saman neuronipiirin ja reseptorijoukon kautta kuten alkoholi ja että akamprosaatin alkoholinoton vähentämistä vaikuttava kyky voitiin myös poistaa, jos GlyR blokeerattiin.
Nämä tutkimukset ovat ensimmäisiä, joissa akamprosaatin antialkoholinen teho on voitu poistaa spesifisesti manipuloimalla, mikä viittaa siihen, että tämän lääkeaineen relevantit farmakologiset mekanismit alkavat olla nyt tunnistettuja.
Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että suurimmalla osalla akamprosaatilla hoidetuista potilaista ei kuitenkaan saada esiintämän lääkkeen toivottua vaikutusta.
Koe-eläimilläkin osoittautui, että jos akamprosaattia annettiin alkoholin kanssa akuutisti tai päivittäin neljään päivään asti se aiheutti lisääntyneitä dopamiinipitoisuuksia palkkiosysteemissä.
Jos koe-eläimelle annettiin vielä lisää alkoholia, ei seurannut enää enempää dopamiinin vapautumista, eli akamprosaatti näyttää estävän alkoholia antamasta palkitsevaa vaikutustaan. Tämä voidaan tulkita niinkin, että akamprosaatti toimii osittain kuin alkoholin korvikkeena. Mutta pidemmässä käytössä ( 11 päivää) akamprosaatti kadotti kykynsä nostaa dopamiinipitoisuuksia tai kykynsä vähentää alkoholin ottoa ( koe-eläimillä).
Sitäpaitsi tutkijat huomasivat, että akamprosaatin kadotettua nämä kykynsä lisätä dopamiinipitoisuutta, rupesi alkoholi jälleen aiheuttamaan dopamiinin lisääntymistä ja oletettavasti myös koe-eläin sai palkkion tunteen.
Aiempi tutkimustulos on osoittanut, että akamprosaatti blokeeraa erään glutamaattireseptorityypin mGluR5 ja siten pystyy normalisoimaan glutamaattipitoisuuksia. Sitten tutkijat selvittivät , antaisiko juuri tämän glutamaattireseptorin vastavaikuttaja MPEP ( se on akamprosaatin kaltainen aine) vaikutuksensa saman neuronipiirin välityksellä palkkiojärjestelmässä kuin akamprosaatti ja alkoholi, vai onko sillä jokin muu mekanismi.
Tulos oli, että mGluR5 ( glutamaattireseptorialatyyppi) ja GlyR (glysiinireseptori) omaavat yhteisvaikutusta dopamiinin lisäämisessä palkkiosysteemissä.
Kun kerran akamprosaatti alkoholin tavoin vapauttaa TAURIINI- aminohappoa, tulee tästä lisämahdollisuus vaikuttaa palkkiosysteemin GlyR reseptoriin.
TAURIINI kuten GLYSIINI, aktivoivat nimittäin glysiinireseptorin. Aiemmin on osoitettu , että tauriini itsekin lisää dopamiinia palkkiosysteemissä sen neuronipiirin kautta, jota alkoholi käyttää.
Tässä väitöskirjassa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että TAURIININ vapautuminen on edellytyksenä alkoholin dopamiinia lisäävälle kyvylle ja että samanaikaisesti kun alkoholia tulee, tapahtuu TAURIININ vapautumista.
Väitöskirjan ytimenä on ollut tarkoitus tutkia sitä mekanismia, millä akamprosaatti vähentää koe-eläimen alkoholin nauttimista. Tutkimukset ovat vahvistaneet yllämainitun neuronipiirin olevan hyvin tärkeä alkoholin dopamiinia vapauttavassa vaikutuksessa ja täten positiivisesti vahvistavassa ominaisuudessa.
Tutkijat ovat myös osoittaneet, että lääkeaine akamprosaatti toimii saman neuronipiirin kautta ja sen takia ainakin osittain korvaa alkoholia. Tämä tietolisä alkoholista ja akamprosaatista auttaa fokusoitaessa mainittuun neuronipiiriin uusia farmakologisia valmisteita, kun tahdotaan hoitaa alkoholismia.
HOMOTAURIINI-johdos (acamprosate) oli erityisesti väitöskirjassa esillä.
Chau PeiPei. Brain glycine receptors as a common target for alcohol and the relapse-preventing drug acamprosate- a preclinical study. ISBN 978-91-628-8256-3
Ruotsinkielisessä yhteenvedossa tutkija hahmotti aihepiiriään seuraavalla tavalla:
Alkoholin väärinkäyttö ja alkoholiriippuvuus on kansantauti, jota potee yli 1 % Ruotsin kansasta. joka neljäs sairaalapaikka on niillä henkilöillä, jotka potevat jotain alkoholiin johdettavissa olevaa ongelmaa. Ruotsissa kuolee alkoholiin tai siitä johtuviin sairauksiin 5000- 7000 henkilöä vuosittain. Alkoholin käyttäjiä on maassa noin 300 000, mikä merkitsee ekonomisesti ottaen 100 miljardin kruunun kuluja yhteiskunnalle.
Riippuvuus (addiction) on tiukasti linkkiytynyt aivoston palkkiosysteemiin, joka on hermosolujen verkosto, missä voi vapautua signaloivia aineita, joita lähineuronien reseptorit ottavat vastaan ja välittävät signaalia. Näin muodostuu ketjureaktio ja signaalit johtuvat edelleen.
Aivojen palkkiosysteemiä ohjaa pääasiallisesti DOPAMIINI-niminen signaaliaine ja alunperin sen tarkoitus on ollut palkita ihmistä siitä, että ihminen tahtoo suorittaa jotain sellaista toimintaa, mikä on välttämätöntä ihmislajin pysymiselle hengissä (överlevnad, survival) . Tällaisia seikkoja ovat syöminen, juominen ja suvunjatkamisnen (elossapysymisen vietit).
Mutta ikävä kyllä on myös sellaisia ei-välttämättömiä aktiviteetteja, jotka myös voivat vapauttaa DOPAMIINIA ja täten aiheuttaa henkilössä nautinnollisen kokemuksen. Näistä esimerkkinä on alkoholi ja muut huumeet.
Riippuvuus taas muodostuu, kun palkkiosysteemin kommunikaatio muuntuu siten, että henkilö lopulta vain kokee palkkion, nautinnon elämyksen , joka ei enää olekaan loogisessa yhteydessä alkuperäiseen tarkoitukseensa, elintärkeiden tehtävien toteuttamiseen ( jotka siis voivat jäädä tekemättä, tai ovat epätasapainoisesti suoritettuja).
Tällainen riippuvuussairaus voi olla siis hankittu, kun aivojen palkkiosysteemi on kroonisesti muuntunut ja muistifunktio on myös tässä mukana: tällä muistilla muistetaan palkkionsaantikokemus.
Muistilla on näyttänyt olevan suuri merkitys riippuvuudessa, esim. alkoholistilla voi palkkiosysteemi aktivoitua epäloogisesti, väärästä signaalista ( mitä tulee hengissäpysymisen tärkeyteen), esim vain viinilasin näkemisesta tai muista alkoholiin viittaavista asioista, mitkä saavat alkoholistin kokemaan vahvaa alkoholin tarvetta.
Ei ole olemassa mitään tehokasta metodia, millä voi palauttaa aivot normaalitilaan, kun riippuvuus on jo kehittynyt. Tämän takia kutsutaan riippuvuudesta vapautuneita henkilöitä termillä " raittiit alkoholistit".
Sitävastoin on kyllä kaksi lääkettä NALTREXONI ja AKAMPROSAATTI (homotauriinijohdannainen), jotka pystyvät vaikuttamaan keskushermostoon ja vähentämään vahvaa alkoholinhalua.
Mutta nämä valmisteet vaikuttavat vain 20-30%:ssa hoidetuista potilaista. Sen takia on suurta tarvetta löytää tehokkaampia lääkkeitä alkoholisairauksien hoitoon.
Vaikka AKAMPROSAATTIA on käytetty vuodesta 1989 alkaen, ei ole ennen pystytty selvittämään, miksi se vähentää alkoholin himoa. Monissa tutkimuksissa on koetettu selvittää akamprosaatin vaikutustapaa. Vaikka tämä ei olekaan selvinnyt, on kuitenkin saatu lisää tietoa siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivoon. Esim. on havaittu akamprosaattitutkimuksissa, että alkoholista vieroittautumisvaiheissa on kehossa ylimäärin signaalisubstanssia nimeltä GLUTAMAATTI, glutamiinihappo.
Jos on aivoissa glutamaattia ylimäärin, tämä merkitsee aina sitä, että "aivot käyvät kuumina, ylikierteillä". Mutta kun hoidetaan akamprosaatilla, palautuu glutamaattipitoisuudet normaaleiksi.
On arveltu, että akamprosaatin alkoholinhimoa vähentävä vaikutus johtuu juuri tästä glutamaatin vähentämiskyvystä.
Vielä tänä päivänä väitellään siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivoihin ja palkkiosysteemiin.
Glysiinireseptorin aktivaatioon johtavia mahdollisia teitä on selvitelty. GlyR aktivaatiosta lisääntyy dopamiinin vapautuminen accumbens-tumakkeesta (nAc).
Etanoli ja akamprosaatti voivat vuorovaikuttaa Gly-reseptorin kanssa siten, että TAURIINI-pitoisuudet kohoavat.
Sen sijaan MPEP ja GLYT-1 estäjät vaikuttavat, että solun ulkoinen GLYSIINI-pitoisuus nousee. (MPEP on 2-metyyli-6-(fenyylietynyyli)-pyridiini).
Nämä kaksi eri aminohappoa TAURIINI ja GLYSIINI omaavat myös eri roolit etanolilla aiheutuneessa palkkioprosessissa ( Reward resp. Reward anticipation)
Tutkijaryhmä professori Bo Söderpalmin johdolla on esittänyt hypoteesin siitä, miten alkoholi vaikuttaa aivojen palkkiojärjestelmään, nimittäin että alkoholi aktivoi hermoverkoston, jossa on glysiinireseptoreita (GlyR) ja nikotiini-asetylkoliinireseptoreita (nAchR), siis palkkiojärjestelmän.
Tämä hypoteesi taas perustuu aiempien tutkimusten tuloksiin, jotka osoittavat, että nämä kaksi reseptoriluokkaa ovat tärkeitä alkoholin palkitsevassa vaikutuksessa.
Jos blokeerataan joko GlyR tai nAchR, alkoholi ei vaikuta lisääntyvää dopamiinimäärää eikä myöskään seuraa palkkiokokemusta ( nautintoa). myös koe-eläimessä vaikuttaa juuri nämä reseptorit alkoholin ottoon.
Väitöskirjatyön ensimmäisessä osassa osoitettiin että akamprosaatti lisää dopamiinia saman neuronipiirin ja reseptorijoukon kautta kuten alkoholi ja että akamprosaatin alkoholinoton vähentämistä vaikuttava kyky voitiin myös poistaa, jos GlyR blokeerattiin.
Nämä tutkimukset ovat ensimmäisiä, joissa akamprosaatin antialkoholinen teho on voitu poistaa spesifisesti manipuloimalla, mikä viittaa siihen, että tämän lääkeaineen relevantit farmakologiset mekanismit alkavat olla nyt tunnistettuja.
Kliinisissä tutkimuksissa on osoitettu, että suurimmalla osalla akamprosaatilla hoidetuista potilaista ei kuitenkaan saada esiintämän lääkkeen toivottua vaikutusta.
Koe-eläimilläkin osoittautui, että jos akamprosaattia annettiin alkoholin kanssa akuutisti tai päivittäin neljään päivään asti se aiheutti lisääntyneitä dopamiinipitoisuuksia palkkiosysteemissä.
Jos koe-eläimelle annettiin vielä lisää alkoholia, ei seurannut enää enempää dopamiinin vapautumista, eli akamprosaatti näyttää estävän alkoholia antamasta palkitsevaa vaikutustaan. Tämä voidaan tulkita niinkin, että akamprosaatti toimii osittain kuin alkoholin korvikkeena. Mutta pidemmässä käytössä ( 11 päivää) akamprosaatti kadotti kykynsä nostaa dopamiinipitoisuuksia tai kykynsä vähentää alkoholin ottoa ( koe-eläimillä).
Sitäpaitsi tutkijat huomasivat, että akamprosaatin kadotettua nämä kykynsä lisätä dopamiinipitoisuutta, rupesi alkoholi jälleen aiheuttamaan dopamiinin lisääntymistä ja oletettavasti myös koe-eläin sai palkkion tunteen.
Aiempi tutkimustulos on osoittanut, että akamprosaatti blokeeraa erään glutamaattireseptorityypin mGluR5 ja siten pystyy normalisoimaan glutamaattipitoisuuksia. Sitten tutkijat selvittivät , antaisiko juuri tämän glutamaattireseptorin vastavaikuttaja MPEP ( se on akamprosaatin kaltainen aine) vaikutuksensa saman neuronipiirin välityksellä palkkiojärjestelmässä kuin akamprosaatti ja alkoholi, vai onko sillä jokin muu mekanismi.
Tulos oli, että mGluR5 ( glutamaattireseptorialatyyppi) ja GlyR (glysiinireseptori) omaavat yhteisvaikutusta dopamiinin lisäämisessä palkkiosysteemissä.
Kun kerran akamprosaatti alkoholin tavoin vapauttaa TAURIINI- aminohappoa, tulee tästä lisämahdollisuus vaikuttaa palkkiosysteemin GlyR reseptoriin.
TAURIINI kuten GLYSIINI, aktivoivat nimittäin glysiinireseptorin. Aiemmin on osoitettu , että tauriini itsekin lisää dopamiinia palkkiosysteemissä sen neuronipiirin kautta, jota alkoholi käyttää.
Tässä väitöskirjassa osoitetaan ensimmäistä kertaa, että TAURIININ vapautuminen on edellytyksenä alkoholin dopamiinia lisäävälle kyvylle ja että samanaikaisesti kun alkoholia tulee, tapahtuu TAURIININ vapautumista.
Väitöskirjan ytimenä on ollut tarkoitus tutkia sitä mekanismia, millä akamprosaatti vähentää koe-eläimen alkoholin nauttimista. Tutkimukset ovat vahvistaneet yllämainitun neuronipiirin olevan hyvin tärkeä alkoholin dopamiinia vapauttavassa vaikutuksessa ja täten positiivisesti vahvistavassa ominaisuudessa.
Tutkijat ovat myös osoittaneet, että lääkeaine akamprosaatti toimii saman neuronipiirin kautta ja sen takia ainakin osittain korvaa alkoholia. Tämä tietolisä alkoholista ja akamprosaatista auttaa fokusoitaessa mainittuun neuronipiiriin uusia farmakologisia valmisteita, kun tahdotaan hoitaa alkoholismia.
torsdag 21 oktober 2010
Maksaravinnon vitamiinit
" Dagliga doser av kombinationen 0,8 mg folat, 0,5 mg B12 och 20 mg B6"
Katson nyt Fineli.fi lähteestä miten paljon jotain ravintoainetta vastaa noita vitamiinimääriä jos ruoka on myös hyvin valmistettu. 100 grammaa naudan maksaa sisältää eniten B12 joten otan maksasta nämä laskut. Ensin taulukko: www.fineli.fi maksa, naudan.
100 grammaa naudanmaksaa antaa B12 vitamiinia 110 mikrogrammaa, eli 0,11 mg.
Toisaalta 0, 5 mg B12 vitamiinia naudan maksasta merkitsisi 455 grammaa naudan maksaa päivässä. Maksan muitten aineitten pitoisuuksien takia ei tällaista voi syödä päivittäin. Jo pelkkä proteiinimäärä vahvapuriinista valkuaista olisi 83 grammaa, mikä jo yksin ylittää päivän proteiinitarpeen. A-vitamiini on kriittinen seikka sekin ja sitä olisi miltei 90 mg ja lisäksi karotenoideja, joista voi tulla A-vitamiinia. Tämän takia on hyvä ottaa iso B12 annoksensa lääkemuodossa, jos tarvitsee. Siis vitamiinivalmisteena.
100 grammaa naudan maksaa antaa 1 mg foolihappoa. 0,8 mg foolihappoa saa siis jo vajaasta 100 grammasta naudanmaksaa.
100 grammaa naudan maksaa antaa myös 1 mg pyridoksiinia eli B6 vitamiinia, joten 20 mg B6 vitamiinia saisi kahdesta kilosta maksaa, joka merkitsee huimia yliannoksia monia ravintoaineita ja proteiiniakin jo 368 grammaa. Ehkä leijonalle sopiva määrä proteiinia.
B6 vitamiinia on elegantteina 40 mg tabletteina saatavilla Pyridoxin- nimisenä tai Hexavit nimellä.
Ottaen huomioon että pieni määrä maksaravintoa pari kertaa kuussa on oikein terveellistä ja senkin moni ihminen jättää syömättä koska ei pidä maksasta, niin on mahdollista että eräille kertyy vuosien varrella vajetta maksan antamasta vitamiinikirjosta. Maksaravinnon lisääminen vuosiruokaansa esim maksalaatikkona, maksakastikkeena tms, joka tulee pari kertaa kuussa, olisi yleisesti ottaen edullinen seikka.
Päivitys 7.5. 2013
Katson nyt Fineli.fi lähteestä miten paljon jotain ravintoainetta vastaa noita vitamiinimääriä jos ruoka on myös hyvin valmistettu. 100 grammaa naudan maksaa sisältää eniten B12 joten otan maksasta nämä laskut. Ensin taulukko: www.fineli.fi maksa, naudan.
100 grammaa naudanmaksaa antaa B12 vitamiinia 110 mikrogrammaa, eli 0,11 mg.
Toisaalta 0, 5 mg B12 vitamiinia naudan maksasta merkitsisi 455 grammaa naudan maksaa päivässä. Maksan muitten aineitten pitoisuuksien takia ei tällaista voi syödä päivittäin. Jo pelkkä proteiinimäärä vahvapuriinista valkuaista olisi 83 grammaa, mikä jo yksin ylittää päivän proteiinitarpeen. A-vitamiini on kriittinen seikka sekin ja sitä olisi miltei 90 mg ja lisäksi karotenoideja, joista voi tulla A-vitamiinia. Tämän takia on hyvä ottaa iso B12 annoksensa lääkemuodossa, jos tarvitsee. Siis vitamiinivalmisteena.
100 grammaa naudan maksaa antaa 1 mg foolihappoa. 0,8 mg foolihappoa saa siis jo vajaasta 100 grammasta naudanmaksaa.
100 grammaa naudan maksaa antaa myös 1 mg pyridoksiinia eli B6 vitamiinia, joten 20 mg B6 vitamiinia saisi kahdesta kilosta maksaa, joka merkitsee huimia yliannoksia monia ravintoaineita ja proteiiniakin jo 368 grammaa. Ehkä leijonalle sopiva määrä proteiinia.
B6 vitamiinia on elegantteina 40 mg tabletteina saatavilla Pyridoxin- nimisenä tai Hexavit nimellä.
Ottaen huomioon että pieni määrä maksaravintoa pari kertaa kuussa on oikein terveellistä ja senkin moni ihminen jättää syömättä koska ei pidä maksasta, niin on mahdollista että eräille kertyy vuosien varrella vajetta maksan antamasta vitamiinikirjosta. Maksaravinnon lisääminen vuosiruokaansa esim maksalaatikkona, maksakastikkeena tms, joka tulee pari kertaa kuussa, olisi yleisesti ottaen edullinen seikka.
Päivitys 7.5. 2013
P-Hcy merkitsijänä aivoatrofiassa. Ruotsin lääkärilehti
SITAATTINA Lääkärilehdestä tarkoituksena katsoa jos on jotain kommentin sijaa.
LÄHDE: MEDICINSK KOMMENTAR
Kontrolloidussa interventiotutkimuksessa havaittiin merkitsevästi vähempää aivoatropfian progredioitumia B-vitamiiniryhmässä sen lisäksi että homokysteiiniarvotkin laskivat. Interventisosa annettiin kombinaationa 0,5 mg B12 vitamiinia, 0,8 mg folaattia ja 20 mg B6 vitamiinia päivittäin 2 vuotta ja kontrolliryhmällä oli placeboa. Aivoatrofian progressio pieneni puoleen niillä, joiden plasman homocysteiinin alkuarvot olivat korkeat. ne joilla aivoatrofian progressio oli vähäisintä, omasivat parempia muistitestituloksia. Lievä kognitiivinen häiriö on kasvava ongelma ja konkreettisia hoitovaihtoehtoja puuttuu.
(Förhandspublicering. Planerad publicering i Läkartidningen nr 45/201)
Iäkkäämmillä on aivoatrofiaa mikä liittyy luonnolliseen vanhenemiseen. Tämä atrofia ilmenee myös kognitiivisesti normaaleilla henkilöillä, mutta selkeämpänä niillä, joilla on lievää kognitiivistä häiriötä ja selvimpänä Alzheimerin tautia potevilla potilailla. On tärkeää löytää merkitsijöitä, jotka määrittelevät atrofian progredioitumista, koska tällainen atrofia tapahtuu nopeampaan niillä , joiden kognitiivinen häiriö on konvertoitumassa Alzheimerin taudiksi verrattuna niihin joissa ei tätä konvertiota tapahdu. On järkevää olettaa, että progredioitumisen vähenämidellä voitaisiin pystyä ehkäistä konversiota Alzheimerin tautiin.
HOMOCYSTEIINI on merkitsijä. Kohonneet homocysteiinin pitoisuudet voivat olla merkitsijä, joka liittyy myös terveillä iäkkäillä sekä alueelliseen että totaaliin aivoatrofiaan. On havaittu myös, että kohtalaisesti kohonneet plasman homocysteiiniarvot liittyvät dementian lisääntyneeseen riskiin poikkileikkauksellisissa ja prospektiivisissä tutkimuksissa. Samankaltaista yhteisesiintymää on havaittu sydänverisuonitaudeissa.
Homocysteiinin pitoisuuksia kehossa määrrää suurelta osaltaan mainitut B-vitamiint B12, B6 ja foolihappo, jotka osallistuvat metioniini-aminohapon aineenvaihduntaan. Jos näiden vitamiinien pitoisuudet ovat matalia, nousee homocysteiinin pitoisuus plasmassa. Sen takia on kiinnostavaa saada selvitettyä juurta jaksain, jos näitten vitamiinilisien anto voisi homocysteiiniarvojen laskemisen lisäksi omata kliinistä positiivista vaikutusta kognitioon ja / tai joihinkin somaattisiin oireisiin kuten sydänverisuonitauteihin sairastumiseen.
Tehtiin havainto, että aivoatrofian nopeus vuotta kohden keskimäärin oli 0,76% hoitoryhmässä ja placeboryhmässä 1,08 %, siis hoitoryhmässä progredioitumistahti väheni 30%:lla. Tätä vähenemää seurasi myös merkitsevä ero hoitoryhmän homocysteiinipitoisuuksissa verrattuna kontrolliryhmään (P-Hcy alkupitoisuudet hoidetuilla 11,2 mmol/l laskivat tasoon 8,72 mmol/l, kun taas verrokeilla alku pitoisuus 11,27 mmol/l oli nousuun päin 12, 14 mmol/l).
Hoitovaikutus oli suurin niillä, joilla P-Hcy alkuarvot ( ylin neljännes, 13, 0 mmol/l) olivat korkeimmat ja atrofian progredioituminen heissä puoliintui. Mitään tehoa ei kuitenkaan havaittu niillä, joiden PHcy oli alle 9,5 mmol/l: (alin neljännes).
Tämä on nähtävä aiempien tutkimusten valossa, missä kohonneet homocysteiinitasot näyttävät ennustavan temporaalilohkoatrofiaa Alzheimerpotilailla ja aivoatrofian progredioitumista niillä, joilla on lievää kognitiivista häiriötä, mikä korreloi usean kognitiivisen testin huononemaan. testeissä. Vaikka statistiikkaa ei laskettu kliinisesti mielenkiintoisimman parametrin kognition osalta, niin havaittiin kuitenkin post hoc- analyysissä että niillä, joilla atrofioitumisnopeus oli vähintä, oli paremmat tulokset MMSE- muistitestissä. ( MMSE =Mini-mental state examination).
Tästä voi tulla kliiniseen arkipäivään sovellutuksia, koska lievän kognitiivisen häiriön prevalenssi on 14- 18 % kaikilla yli 70 -vuotiailla ja noin puolella heistä tapahtuu konvertoituminen Alzheimerin tautiin tai johonkin toiseen dementiamuotoon 5 vuoden sisällä.
Tämä tarkoittaa, että on erittäin tärkeää tunnistaa hoitomuotoja, sekä farmakologisia että ei- farmakologisia, jotka voisivat vähentää tai estää ennalta mainitun konvertoitumisen.
Muta tästä on pitkä askel siihen, että voisi suositella potilaille profylaktista B-vitamiinien lisää tällaisissa annoksissa, jotka ovat B12 vitamiinin suhteen 12 kertaa korkeampia kuin päivätarve tai folaatin suhteen useita kertoja suurempi kuin päivätarve - " jotta voisi estää dementian kehittymisen "- Osaksi taas tarvitaan useampia ja laajempia asiaa vahvistavia tutkimuksia, ja osaksi ei taida olla aivan harmitontatkaan otta sellaisia B-vitamiinilisiä, koska on havainnoitu tietyn tyypin syöpien kehittymisen riskejä.
Nyt jo tiedetään, että vanhemmilla henkilöillä on riskiä saada liian vähän B12 vitamiinia, koska ravintotalous eivät ole niin hyvä tai ravinnon lämmitys on epäsopivaa tai ruoan otto on huonontunut. Toivotaan tutkimuksia, jotak selvittävät mikä osuus B12-vitamiinilla/holotranskobalamiinilla on Alzheimerin kehittymisessä . Sitäpaitis tarvitaan laajempia, asiaa vahvaistavia interventiotutkimuksia (vitamiinilisätutkimuksia)
Referens: Hooshmand B, Solomon A, Kåreholt I, Leiviskä J, Rusanen M, Ahtiluoto S, et al. Homocysteine and holotranscobalamin and the risk of Alzheimer disease. Neurology. 2010;75:1408-14.
Referenser (20)
Suomennos 7.5. 2013
LÄHDE: MEDICINSK KOMMENTAR
B-vitamiinilisä vaikuttaa vaimentavan aivoatrofian progrediointia. Homokysteiini voi olla yksi osatekijä dementian palapelissä.
Johan Lökk, adjungerad professor, överläkare, institutionen för neurobiologi, vårdvetenskap och samhälle, Karolinska institutetTiivistelmää
B12 vitamiinin ja foolihapon puutteen merkitsijää P-Hcy, plasman homokysteiinin kohonneet pitoisuudet, näyttää esiintyvän sekä sydänverisuonitautien että kognitiivisten häiriöiden yhteydessä, joissa syy- seuraussuhde on pohdinnan aihe.Kontrolloidussa interventiotutkimuksessa havaittiin merkitsevästi vähempää aivoatropfian progredioitumia B-vitamiiniryhmässä sen lisäksi että homokysteiiniarvotkin laskivat. Interventisosa annettiin kombinaationa 0,5 mg B12 vitamiinia, 0,8 mg folaattia ja 20 mg B6 vitamiinia päivittäin 2 vuotta ja kontrolliryhmällä oli placeboa. Aivoatrofian progressio pieneni puoleen niillä, joiden plasman homocysteiinin alkuarvot olivat korkeat. ne joilla aivoatrofian progressio oli vähäisintä, omasivat parempia muistitestituloksia. Lievä kognitiivinen häiriö on kasvava ongelma ja konkreettisia hoitovaihtoehtoja puuttuu.
(Förhandspublicering. Planerad publicering i Läkartidningen nr 45/201)
Iäkkäämmillä on aivoatrofiaa mikä liittyy luonnolliseen vanhenemiseen. Tämä atrofia ilmenee myös kognitiivisesti normaaleilla henkilöillä, mutta selkeämpänä niillä, joilla on lievää kognitiivistä häiriötä ja selvimpänä Alzheimerin tautia potevilla potilailla. On tärkeää löytää merkitsijöitä, jotka määrittelevät atrofian progredioitumista, koska tällainen atrofia tapahtuu nopeampaan niillä , joiden kognitiivinen häiriö on konvertoitumassa Alzheimerin taudiksi verrattuna niihin joissa ei tätä konvertiota tapahdu. On järkevää olettaa, että progredioitumisen vähenämidellä voitaisiin pystyä ehkäistä konversiota Alzheimerin tautiin.
HOMOCYSTEIINI on merkitsijä. Kohonneet homocysteiinin pitoisuudet voivat olla merkitsijä, joka liittyy myös terveillä iäkkäillä sekä alueelliseen että totaaliin aivoatrofiaan. On havaittu myös, että kohtalaisesti kohonneet plasman homocysteiiniarvot liittyvät dementian lisääntyneeseen riskiin poikkileikkauksellisissa ja prospektiivisissä tutkimuksissa. Samankaltaista yhteisesiintymää on havaittu sydänverisuonitaudeissa.
Homocysteiinin pitoisuuksia kehossa määrrää suurelta osaltaan mainitut B-vitamiint B12, B6 ja foolihappo, jotka osallistuvat metioniini-aminohapon aineenvaihduntaan. Jos näiden vitamiinien pitoisuudet ovat matalia, nousee homocysteiinin pitoisuus plasmassa. Sen takia on kiinnostavaa saada selvitettyä juurta jaksain, jos näitten vitamiinilisien anto voisi homocysteiiniarvojen laskemisen lisäksi omata kliinistä positiivista vaikutusta kognitioon ja / tai joihinkin somaattisiin oireisiin kuten sydänverisuonitauteihin sairastumiseen.
Tutkimukset pohdituttavat.
Useat tutkimukset, joissa on käytetty erilaisia vitamiinijkombinaatiolisiä ja erilaisia B-vitamiinien annoksia, eivät ole osoittaneet mitään riskinalenemaa sydänverisuonitaudeissa ellei nyt poikkeuksena ole mahdollinen riskin alenema aivohalvauksissa. Mitä tulee alentuneeseen kognitioon tai dementiaan ollaan sitä mieltä, että vaikutusta ei ole. Kuitenkin yksittäisissä tutkimuksssa on lisävalmisteen annosta voinut olla jotain positiviista tehoa, minkä spesifiset psykomoteriset testit ovat osoittaneet. Kaikkien niiden tutkimusten osalta, joissa ei ole ilmennyt mitään vaikutusta kliinisiin parametreihin, voidaan kuitenkin pohtia, onko vitamiinikombinaatiot olleet oikeita tai annokset, tutkimuksen kesto, potilaitten määrittely asainmukaisia tai onko potilaitten homokysteiiniarvot alunperin olleet niin matalat, ettei mitään laskua niissä ole mahdollista edes havaita.VITACOG-tutkimus osoittaa vaikutusta
Tehtiin havainto, että aivoatrofian nopeus vuotta kohden keskimäärin oli 0,76% hoitoryhmässä ja placeboryhmässä 1,08 %, siis hoitoryhmässä progredioitumistahti väheni 30%:lla. Tätä vähenemää seurasi myös merkitsevä ero hoitoryhmän homocysteiinipitoisuuksissa verrattuna kontrolliryhmään (P-Hcy alkupitoisuudet hoidetuilla 11,2 mmol/l laskivat tasoon 8,72 mmol/l, kun taas verrokeilla alku pitoisuus 11,27 mmol/l oli nousuun päin 12, 14 mmol/l).
Hoitovaikutus oli suurin niillä, joilla P-Hcy alkuarvot ( ylin neljännes, 13, 0 mmol/l) olivat korkeimmat ja atrofian progredioituminen heissä puoliintui. Mitään tehoa ei kuitenkaan havaittu niillä, joiden PHcy oli alle 9,5 mmol/l: (alin neljännes).
Tämä on nähtävä aiempien tutkimusten valossa, missä kohonneet homocysteiinitasot näyttävät ennustavan temporaalilohkoatrofiaa Alzheimerpotilailla ja aivoatrofian progredioitumista niillä, joilla on lievää kognitiivista häiriötä, mikä korreloi usean kognitiivisen testin huononemaan. testeissä. Vaikka statistiikkaa ei laskettu kliinisesti mielenkiintoisimman parametrin kognition osalta, niin havaittiin kuitenkin post hoc- analyysissä että niillä, joilla atrofioitumisnopeus oli vähintä, oli paremmat tulokset MMSE- muistitestissä. ( MMSE =Mini-mental state examination).
Suosituksiin ei ole vielä tarpeeksi ainesta
Tästä voi tulla kliiniseen arkipäivään sovellutuksia, koska lievän kognitiivisen häiriön prevalenssi on 14- 18 % kaikilla yli 70 -vuotiailla ja noin puolella heistä tapahtuu konvertoituminen Alzheimerin tautiin tai johonkin toiseen dementiamuotoon 5 vuoden sisällä.
Tämä tarkoittaa, että on erittäin tärkeää tunnistaa hoitomuotoja, sekä farmakologisia että ei- farmakologisia, jotka voisivat vähentää tai estää ennalta mainitun konvertoitumisen.
Muta tästä on pitkä askel siihen, että voisi suositella potilaille profylaktista B-vitamiinien lisää tällaisissa annoksissa, jotka ovat B12 vitamiinin suhteen 12 kertaa korkeampia kuin päivätarve tai folaatin suhteen useita kertoja suurempi kuin päivätarve - " jotta voisi estää dementian kehittymisen "- Osaksi taas tarvitaan useampia ja laajempia asiaa vahvistavia tutkimuksia, ja osaksi ei taida olla aivan harmitontatkaan otta sellaisia B-vitamiinilisiä, koska on havainnoitu tietyn tyypin syöpien kehittymisen riskejä.
- Vaihtoehto kliiniseestä näkökulmasta Alternativ ur det kliniska perspektivet
- TÄMÄN ARTIKKELIN ILEMSTYMISEN JÄLKEEN
Nyt jo tiedetään, että vanhemmilla henkilöillä on riskiä saada liian vähän B12 vitamiinia, koska ravintotalous eivät ole niin hyvä tai ravinnon lämmitys on epäsopivaa tai ruoan otto on huonontunut. Toivotaan tutkimuksia, jotak selvittävät mikä osuus B12-vitamiinilla/holotranskobalamiinilla on Alzheimerin kehittymisessä . Sitäpaitis tarvitaan laajempia, asiaa vahvaistavia interventiotutkimuksia (vitamiinilisätutkimuksia)
Referens: Hooshmand B, Solomon A, Kåreholt I, Leiviskä J, Rusanen M, Ahtiluoto S, et al. Homocysteine and holotranscobalamin and the risk of Alzheimer disease. Neurology. 2010;75:1408-14.
Referenser (20)
Suomennos 7.5. 2013
onsdag 11 augusti 2010
Zn ja tauriini. Terveen haiman osuus näköfunktion kehityksessä
Kultakalatutkimus
Abstract
http://www.springerlink.com/content/v451633353u55n67/
Tauriini ja sinkki ovat vuorovaikutuksessa keskenään koe-eläimen verkkokalvon rakenteellisen ja toiminnallisen kehityksen kuluessa. Myös kultakalassa on todettu niiden osuus verkkokalvon osasten regeneraatioprosessissa.
Taurine and zinc interact during structural and functional development of the rat retina and during the process of regeneration of retinal fragments from goldfish.
Kultakalan verkkokalvossa siten lokalisoitiin tauriinin kuljettaja, tauriinin pitoisuus ja labiilin sinkin pitoisuus.
These observations formed the basis for evaluating the regional correlation between the localization of the taurine transporter, taurine content and labile zinc content in goldfish retina.
Verkkokalvon alueella tauriinin kuljettajaa on fotoreseptoreissa, ulommassa pleksiformisessa kerroksessa, sisemmässä nukleaarisessa kerroksessa ja gangliosolukerroksessa.
In the retina, the taurine transporter is expressed in photoreceptors, the outer plexiform layer, the inner nuclear layer and the ganglion cell layer.
Tauriinia havaittiin myös fotoreseptoreissa, ulommassa ja sisemmässä tumallisessa kerroksessa ja gangliosolukerroksessa.
Taurine was detected in photoreceptors, the outer and inner nuclear layers, the outer plexiform layer and the ganglion cell layer.
Suurempi määrä labiilia sinkkiä oli havaittavissa fotoreseptoreiossa ja vähemmässä määrin gangliosoluissa.
A large amount of labile zinc was detected in photoreceptors and to a lesser extent in ganglion cells.
Näitä kaikkia kolmea ( tauriinin kuljettajaa, tauriinia ja labiilia sinkkiä) esiintyi samaan aikaan fotoreseptoreissa ja gangliosolukerroksessa.
The taurine transporter, taurine and zinc coexist in photoreceptors and the ganglion cell layer.
Niitten samanaikaisesiintymä voi olla suhteessa tauriinin ja sinkin neuroprotektiivisuuteen näissä soluissa.
Their co-localization in photoreceptors may be related to the neuro-protective role of taurine and zinc in this layer.
Mutta niiden samanaikaisesiintymä päinvastoin gangliosolukerroksessa voisi olla suhteessa niiden osallisuuteen solun erilaistumiseen, kehitykseen ja regeneraatioon.
By contrast, their co-existence in ganglion cells may be related to their involvement in cell differentiation, development, and regeneration.
Tästä ilmenee, miten tärkeitä tauriini ja sinkki ovat näissä verkkokalvon mainituissa kerroksissa pitämässä yllä normaalia solutoimintaa.
This reveals the importance of taurine and zinc in maintaining normal cellular function in these particular layers of the retina.
Tauriini ja sinkki ovat vuorovaikutuksessa keskenään koe-eläimen verkkokalvon rakenteellisen ja toiminnallisen kehityksen kuluessa. Myös kultakalassa on todettu niiden osuus verkkokalvon osasten regeneraatioprosessissa.
Taurine and zinc interact during structural and functional development of the rat retina and during the process of regeneration of retinal fragments from goldfish.
Kultakalan verkkokalvossa siten lokalisoitiin tauriinin kuljettaja, tauriinin pitoisuus ja labiilin sinkin pitoisuus.
These observations formed the basis for evaluating the regional correlation between the localization of the taurine transporter, taurine content and labile zinc content in goldfish retina.
Verkkokalvon alueella tauriinin kuljettajaa on fotoreseptoreissa, ulommassa pleksiformisessa kerroksessa, sisemmässä nukleaarisessa kerroksessa ja gangliosolukerroksessa.
In the retina, the taurine transporter is expressed in photoreceptors, the outer plexiform layer, the inner nuclear layer and the ganglion cell layer.
Tauriinia havaittiin myös fotoreseptoreissa, ulommassa ja sisemmässä tumallisessa kerroksessa ja gangliosolukerroksessa.
Taurine was detected in photoreceptors, the outer and inner nuclear layers, the outer plexiform layer and the ganglion cell layer.
Suurempi määrä labiilia sinkkiä oli havaittavissa fotoreseptoreiossa ja vähemmässä määrin gangliosoluissa.
A large amount of labile zinc was detected in photoreceptors and to a lesser extent in ganglion cells.
Näitä kaikkia kolmea ( tauriinin kuljettajaa, tauriinia ja labiilia sinkkiä) esiintyi samaan aikaan fotoreseptoreissa ja gangliosolukerroksessa.
The taurine transporter, taurine and zinc coexist in photoreceptors and the ganglion cell layer.
Niitten samanaikaisesiintymä voi olla suhteessa tauriinin ja sinkin neuroprotektiivisuuteen näissä soluissa.
Their co-localization in photoreceptors may be related to the neuro-protective role of taurine and zinc in this layer.
Mutta niiden samanaikaisesiintymä päinvastoin gangliosolukerroksessa voisi olla suhteessa niiden osallisuuteen solun erilaistumiseen, kehitykseen ja regeneraatioon.
By contrast, their co-existence in ganglion cells may be related to their involvement in cell differentiation, development, and regeneration.
Tästä ilmenee, miten tärkeitä tauriini ja sinkki ovat näissä verkkokalvon mainituissa kerroksissa pitämässä yllä normaalia solutoimintaa.
This reveals the importance of taurine and zinc in maintaining normal cellular function in these particular layers of the retina.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)