Fosfolipidit sappitulehduksessa

Ihmisen maksasapen, sappirakkosapen ja plasman fosfolipidit akuutissa sappirakontulehduksessa

Phospholipids in Human Hepatic Bile, Gall Bladder Bile, and Plasma in Cases with Acute Cholecystitis

1968, Vol. 21, No. 2 , Pages 168-176

• PDF (697 KB)
• PDF Plus (249 KB)
• Reprints
• Permissions

A. Gottfries¹, S. Nilsson¹, B. Samuelsson¹ and T. Scherstén^1†

¹Surgical Department II, Sahlgrenska Sjukhuset, and Department of Medical Biochemistry, University of Göteborg, Göteborg, Sweden

^†Correspondence: T. Scherstén, Kirurgiska Kliniken II Sahlgrenska Sjukhuset, Göteborg, Sweden

Tässä göteborgilaistutkimuksessa selvitettiin mainittujen sappiperäisten fosfolipidien koostumus 18 potilaalta, jotka operoitiin akuutin sappitulehduksen takia ja saatuja arvoja verrattiin 11 potilaaseen, jotka oli operoitu komplisoitumattoman sappikivitaudin takia tai mahahaavan takia.

The composition of phospholipids in hepatic bile, gall bladder bile, and plasma from 18 patients operated on for acute cholecystitis was compared to the corresponding composition in 11 patients operated on for uncomplicated gall stone disease or peptic ulcer.

Akuutissa kolekystiitissä lysolesitiinin ( LPC) suhteellinen ja absoluuttinen pitoisuus oli alentunut plasmassa ja kohonnut maksasapessa

In acute cholecystitis the relative and absolute concentration of lysolecithin was found to be decreased in plasma and increased in hepatic bile.

kaikkien fosfatidien sbsoluttiset ja relatiiviset pitoisuudet sappirakossa vaihtelivat suuresti akuutin sappirakon tulehduksen aikana, mikä mahdollisesti heijastaa sairaan sappirakon sisällön vaihtelevaa resrorboitumista.

The absolute as well as the relative concentration of all the phosphatides in the gall bladder bile varied widely in cases with acute cholecystitis, which probably reflects a variation in the resorption of the content of the diseased gall bladder.

Niissä tapauksissa, joissa sappirakon sappi oli väritöntä, esiintyi kaikkia fosfatideja hyvin vähäisissä pitoisuuksissa.

In cases with colourless bile in the gall bladder all the phosphatides occurred in very low concentrations.

Kuitenkin lysolesitiinin (LPC) suhteellinen pitoisuus tulehtuneessa sappirakossa havaittiin merkitsevästi kohonneeksi ja kolmessa tapauksessa juuri tämän fosfatidin pitoisuudet olivat erittäin korkeat.

However, the relative concentration of lysolecithin in the ‘cholecystic’ gall bladders was found to be significantly increased and in three cases the absolute concentration of this phosphatide was found to be very high.

Sapen lysolesitiinin kohonnut pitoisuus akuutissa sappirakontulehduksessa saattanee olla aiheutunut extrahepaattisesta lesitiinin (=fosfatidyylikoliini, PtC, PC) hydrolyysistä . Tälle tulkinnalle on myös näyttöä.

The increased concentration of lysolecithin in bile from cases with acute cholecystitis may be caused by extrahepatic hydrolysis of lecithin, and evidence in favour of this interpretation is given.

Tutkimuksen aikaan (1968) ei voitu sanoa oliko kohonnut lysolesitiinipitoisuus akuutissa kolekystiitissä primääriostä vai sekundääristä.

Whether the increased concentration of lysolecithin in bile is primary or secondary to the acute cholecystitis cannot be answered by the present investigation.

Keywords

Acute cholecystitis, bile, liver diseases, lysolecithin, phospholipids, plasma

Read More: http://informahealthcare.com/doi/abs/10.3109/00365516809084279?journalCode=clb

Koiran sapen fosfatidyletanolamini ja fosfatidylseriini

FATTY ACID COMPOSITION OF PHOSPHATIDYL ETHANOL-AMINE AND PHOSPHATIDYL SERINE FROM DOG BILE

U. K. Misra, D. A. Turner

---

Canadian Journal of Biochemistry, 1964, 42:309-316, 10.1139/o64-036

Abstract

Phosphatidyl ethanolamine (PE) and phosphatidyl serine (PS) extracted from dog bile have been separated by means of ammonium silicate column chromatography. Concentration of phosphatidyl serine in dog bile is about seven times higher than phosphatidyl ethanolamine.

Fatty acid analysis by gas chromatography showed that phosphatidyl ethanolamine contains about 26% palmitic acid, 18% stearic acid, 11% linoleic acid, 2% linolenic acid, 9% arachidonic acid, 3% C22:5 fatty acid, and 6% C22:6 fatty acid.

The concentrations of these fatty acids observed in phosphatidyl serine are different; palmitic acid represents about 43%, stearic acid 9%, linoleic acid 24%, linolenic acid a trace amount, and arachidonic acid 5%; C22:5 and C22:6 fatty acids are absent.

Maksateitten syöpä yleistyy maailmassa. Syitä etistään.

Tiedemiehet tutkivat, mitä eroja löytyy egyptiläisten ja brittiläisten potilaitten lesitiinissä ( fosfatidylkoliini, PC) ja sappihapoissa. Katsottiin myös eroja pahanlaatuista cholangiocarcinomaa sairastavien ja muitten potilaitten kesken

LÄHDE: HPB (Oxford). 2011 Jun;13(6):385-90. doi: 10.1111/j.1477-2574.2011.00296.x. Epub 2011 Mar 22. Differences in phosphatidylcholine and bile acids in bile from Egyptian and UK patients with and without cholangiocarcinoma.

Hashim Abdalla MS, Taylor-Robinson SD, et al. .

 

 Suomennosta abstraktista.

TAUSTA: Cholangiocarcinoma (CC) on fataali pahanlaatuinen tauti ja kautta maailman se on lisääntymään päin melkoisin alueellisin variaatioin. Nykyiset tekniikat hyvänlaatuisen ja pahanlaatuisen sappitietaudin erottamiseksi eivät ole mitenkään tyydyttävän tasoisia.

Background:   Cholangiocarcinoma (CC) is a fatal malignancy, the incidence of which is increasing worldwide, with substantial regional variation. Current diagnostic techniques to distinguish benign from malignant biliary disease are unsatisfactory.

Sapen metabolisen profiilin kartoittaminen saattaisi auttaa erottamaan hyvänlaatuisia tauteja pahanlaatuisista. Ei ole aiemmin tehtykään mitään tutkimusta, jossa vertailtaisiin kahta geografisesti ja rodullisesti erilaista cholangiocarsinomapotilasryhmää. 

Metabolic profiling of bile may help to differentiate benign from malignant disease. No previous studies have compared the metabolic profiles of bile from two geographically and racially distinct groups of CC patients.

TYÖN TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla sapen metabolisia profiileja käyttämällä in vitro protoni magnetoresonanssispektroskopiaa; potilaat olivat egyptiläisä ja brittiläisiä malignia CC:tä potevia sekä eräitä  ei- maligneja sappitietauteja potevia.

Objectives:  This study aimed to compare metabolic profiles of bile, using in vitro proton magnetic resonance spectroscopy, from CC patients from Egypt and the UK, and from patients with CC and patients with non-malignant biliary disease.

Käytetyt menetelmät: Yhteensä 29 sappinestenäytettä kerättiin cholangiografian aikana ja analysoitiin käyttämällä 11.7-T järjestelmää. Näytteistä 7 oli CC potilailta Egyptistä ( n= 4) ja Britanniasta ( n= 3) ja 21 näytettä oli hyvänlaatuista biliaarista tautia potevilta. Näistä diagnooseista erittelynä: choledocholithiasis (n= 8) , Oddin sfinkterin toiminnallinen vika ( n= 8), primäärinen sklerosoiva cholangiitti (n= 5) .

Methods:  A total of 29 bile samples, collected at cholangiography, were analysed using an 11.7-T system. Samples were from eight CC patients in either Egypt (n= 4) or the UK (n= 4) and 21 patients with benign biliary disease (choledocholithiasis [n= 8], sphincter of Oddi dysfunction [n= 8], primary sclerosing cholangitis [n= 5]). 

TULOKSIA: Pahanlaatuista sappitiesyöpää (CC) sairastavilla oli sapen lesitiini ( fosfatidyylikoliini, PtC) merkitsevästi alentunut. Egyptin sappitiesyöpä (CC) potilailla oli merkitsevästi alemmat sappiteitten lesitiini (PtC) pitoisuudet verrattuna brittiläisiin.

Results:  Bile phosphatidylcholine (PtC) was significantly reduced in CC patients. Egyptian CC patients had significantly lower biliary PtC levels compared with UK patients. 

Tauriiniin- ja glysiiniin- konjugoituneet sappihapot (H-26 ja vastaavasti H-25 protonia) olivat merkitsevästi kohonneet pahanlaatuista sappitiesyöpää potevilla verrattuna niitten sappeen, joilla oli hyvänlaatuinen tauti.

Taurine- and glycine-conjugated bile acids (H-26 and H-25 protons, respectively) were significantly elevated in bile from patients with CC compared with bile from patients with benign diseases (P= 0.013 and P < 0.01, respectively). 

YHTEENVETO: Maksan sappitiehyeitten fosfatidyylikoliini (lesitiini, PtC) pitoisuudet erottavat pahanlaatuisen sappitiesyövän hyvänlaatuisesta sappiteitten taudista.
Egyptiläisillä ilmenevä alentunut biliaarinen fosfatidyylikoliinipitoisuus verrattuna brittiläisten arvoihin saattanee heijastaa taustalla olevaa syöpää kehittävää mekanismia.

Conclusions:  Biliary PtC levels potentially differentiate CC from benign biliary disease. Reduced biliary PtC in Egyptian compared with UK patients may reflect underlying carcinogenic mechanisms.

Katsottu teksti 7.5. 2013 

Liponihapon vaikutus tauriinin metaboliaan

 pohdittavaksi. Suomennettavaksi.

Arq Neuropsiquiatr. 2011;69(2B):360-4. Lipoic acid effects on glutamate and taurine concentrations in rat hippocampus after pilocarpine-induced seizures.

Santos PS, Campêlo LM, Freitas RL, Feitosa CM, Saldanha GB, Freitas RM.

Pilocarpine-induced seizures can be mediated by increases in oxidative stress and by cerebral amino acid changes. The present research suggests that antioxidant compounds may afford some level of neuroprotection against the neurotoxicity of seizures in cellular level.

The objective of the present study was to evaluate the lipoic acid (LA) effects in glutamate and taurine contents in rat hippocampus after pilocarpine-induced seizures.

 Wistar rats were treated intraperitoneally (i.p.) with 0.9% saline (Control), pilocarpine (400 mg/kg, Pilocarpine), LA (10 mg/kg, LA), and the association of LA (10 mg/kg) plus pilocarpine (400 mg/kg), that was injected 30 min before of administration of LA (LA plus pilocarpine). Animals were observed during 24 h.

The amino acid concentrations were measured using high-performance liquid chromatograph (HPLC). In pilocarpine group, it was observed a significant increase in glutamate content (37%) and a decrease in taurine level (18%) in rat hippocampus, when compared to control group.

Antioxidant pretreatment significantly reduced the glutamate level (28%) and augmented taurine content (32%) in rat hippocampus, when compared to pilocarpine group.

Our findings strongly support amino acid changes in hippocampus during seizures induced by pilocarpine, and suggest that glutamate-induced brain damage plays a crucial role in pathogenic consequences of seizures, and imply that strong protective effect could be achieved using lipoic acid through the release or decrease in metabolization rate of taurine amino acid during seizures.

Katsottu teksti  jälleen 7.5. 2013 

Tauriinin pitoisuus plasmassa

Löysin eräästä nutritio-kirjasta tauriinin pitoisuuden ja muitten plasman -aminohappojen pitoisuuden samassa luettelossa.
Plasma concentrations of amino acids for various species ( Rat, Human, Dog, Chick).

 Ehkä olisi syytä katsoa sama taulukko tähän blogiin. Mutta nyt kirjoitan vain ihmisen Plasmapitoisuudet
AMINOHAPPO 
Amino acid: micromol/L
Alanine (Ala, A) , alaniini 326
Arginine (Arg, R), arginiini 88
Aspartate (Asp, D) asparagiinihappo 2
Cysteine (Cys, C), cysteiini 33
Glutamate (Glu, E), glutamiinihappo 72
Glutamine (Gln, Q), glutamiini 241
Glycine (Gly, G), glysiini 270, pienin aminohappo
Histidine (His, H), histidiini 84
Isoleucine (Ile, I), isoleusiini 59
Leucine (Leu, L), leusiini 107
Lysine (Lys, K), lysiini 157
Methionine (Met, M), metioniini 18
Phenylalanine( Phe, F), fenylalaniini 52
Proline (Pro, P), proliini 178
Serine (Ser, S), seriini 124
Taurine , tauriini 79, aminosulfonihappo
Threonine (Thr, T) 143
Tyrosine (Tyr, Y) 47
Valine (Val, V) 228

LÄHDE:
Myrtle L. Brown.Present Knowledge in Nutrition. Sixth edition . International Life Sciences Institute Nutrition Foundation Washington D.C. 1990.

Samoihin aikoihin arvioitiin kehon rikkipitoisuus miehellä 140 grammaan (4400 mmol) (S)
Vastaavasti typpipitoisuus 1800 grammaan (64 mol) (N)
Molaarisesti ajatellen olisi suhde 4.4 : 64 = 14.5

TauT säätyy vaimeaksi korkeasta glukoosipitoisuudesta

Downregulation of the human taurine transporter by glucose in cultured retinal pigment epithelial cells

1. Martin J. Stevens,
2. Yoshiyuki Hosaka,
3. Jennifer A. Masterson,
4. Sandra M. Jones,
5. Thommey P. Thomas, and
6. Dennis D. Larkin

+ Author Affiliations

1. ¹ Department of Internal Medicine and the Michigan Diabetes Research and Training Center, University of Michigan Medical School, Ann Arbor, Michigan 48109–0678

1. Address for correspondence and reprint requests: M. J. Stevens, Dept. of Internal Medicine, Division of Endocrinology and Metabolism, Univ. of Michigan Medical Center, 5570, MSRB II, Box 0678, 1150 West Medical Center Drive, Ann Arbor, MI 48109–0678 (E-mail:stevensm@umich.edu).

• Submitted 24 August 1998.
• accepted in final form 1 June 1999.

Abstract

In diabetes, activation of the aldose reductase (AR) pathway and alterations of glucose-sensitive signal transduction pathways have been implicated in depletion of intracellular taurine, an endogenous antioxidant and compatible osmolyte. Cellular taurine accumulation occurs by an osmotically induced, protein kinase C (PKC)-regulated Na⁺-taurine cotransporter (hTT). The effects of ambient glucose on taurine content, hTT activity, and hTT gene expression were therefore evaluated in low and high AR-expressing human retinal pigment epithelial cell lines. In low AR-expressing cells, 20 mM glucose decreased taurine content, hTT transporter activity, and mRNA levels, and these effects were unaffected by AR inhibition (ARI). In these cells, the inhibitory effects of high glucose on hTT appeared to be posttranscriptionally mediated, because 20 mM glucose decreased hTT mRNA stability without affecting hTT transcriptional rate. Inhibition of PKC overcame the decrease in hTT activity in high glucose-exposed cells. In high AR-expressing cells, prolonged exposure to 20 mM glucose resulted in intracellular taurine depletion, which paralleled sorbitol accumulation and was prevented by ARI. In these cells exposed to 5 mM glucose, hTT mRNA abundance was decreased and declined further in 20 mM glucose but was corrected by ARI. In 5 mM glucose, hTT transcriptional rate was markedly decreased in high AR-expressing cells, did not decline further in 20 mM glucose, but was increased by ARI to levels above those observed in low AR-expressing cells. Therefore, glucose rapidly and specifically decreases taurine content, hTT activity, and mRNA abundance by AR-unrelated and AR-related posttranscriptional and transcriptional mechanisms.

3- Yksityiskohta tauriinin vapautumisesta. . Arakidonihapon merkitys

Tauriinin säätelyn toinen pääkeino on tauriinin vapautuminen solusta ulos (volyme-sensitive taurine release)

Lambert jakaa tämän asian käsitelyn seuraaviin alaotsikoihin ensin yksityiskohtia ja osatekijöitä selvittäen :

1. Regulatory volyme decrease (RVD): Swelling induced taurine release Solun turpoamisen aiheuttama tauriinin vapautuminen.
2. Swelling -induced activation of PLA2. Solun turpoamisen aiheuttama PLA2 entsyymin aktivoituminen.
3. Arachidonic acid: Direct effect of fatty acid. Arakidonihappo ja rasvahappojen suora vaikutus.
4. Lipoxygenase products as second messengers. Lipoxygenaatiotuotteen toisiolähetteinä.
5. Ca++ and calmoduliinin- Mikä osa on kalsiumjonilla ja kalmoduliinilla.
6. Role of endogenous and exogenous ATP. Endogeenisen ja exogeenisen ATP:n osuus.
7. Reactive oxygen species and tyrosine phosphorylase. ROS ja tyrosiinifosforylaatiot
8. Swelling-induced ROS production: Role of NAD(P)H oxidase. Turpoamisen aiheuttama reaktiivisten happilajien tuotto. Mikä rooli on NAD(P)H oksidaasilla?
9. Lysophospholipids and release of organic osmolytes . Lysofosfolipidit ja orgaanisten osmolyyttien vapautuminen.

ARAKIDONIHAPPO C20:4 omega 6.
Vaikka nisäkäskehoissa on laaja allas arakidonihappoa niin vapaan arakidonihapon pitoisuus ja saatavilla olo biologisesti vahvasti vaikuttavien eikosanoidien synteesiin on jokseenkin rajoittunutta ( ja säädeltyä).

Arakidonihappoa voi kehon entsyymit kuitenkin äkisti mobilisoida olevaisista varastoitumiskohdista fosfolipidirakenteista ja kalvoista.
Tähän tarkoitukseen kehossa on entsyymeitä: fosfolipaaseja ja diasyyliglyserolilipaaseja.
Mainitut entsyymit stimuloituvat toimintaan antigeeneistä, hormoneista ja kalsiumjonia mobilisoivista agensseista.

Arakidonihappo vapautuu rakenteista myös osmoottisesta altistuksesta, esim. mainituissa ehrlichin soluissa ja vapautuminen tapahtuu kaikkein todennäköisimmin tumakalvosta ( nuclear envelope).

Arakidonihappo- kun se jo on vapautunut, voi sitten

• asyloitua uudelleen solukalvorakenteisiin tehtyään jonkin tehtävän toisiolähettinä
  
• konvertoitua sytokromi P450:n vaikutuksesta epoksideiksi
  
• tai entsyymitietä syklo-oxygenaaseilla (COX1(COX2) prostaglandiineiksi, trombocaaneiksi, prostasykliineiksi
  
• lipoxygenaasisysteemissa (LO) muuttua hydroxyrasvahapoiksi(HPETE, HETE) ja leukotrieeneiksi(LTs).

Kaliumijonin (K+) tutkimukset ovat osoittaneet, että vapaat rasvahapot (FFA) säätelevät jonikanavien aktiivisuutta. Tästä herää ajatus, että nämä yhdisteet olisivat endogeenisisiä kanavien säätelijöitä.

Mihin seikkaan rasvahappoaktivaatio ei vaikuta?
Rasvahappoaktivaatio ei vaikuta fosforylaatioihin, GTP:ä tarvitseviin proteiineihin, syklisiin nukleotideihin eikä kalsiumjoniin.
Mihin seikkaan taas rasvahappoaktivaatio vaikuttaa?
Todennäköisesti se vaikuttaa fluiditeetin modulaatiossa
tai solukalvon kaarevuuden modulaatiossa
tai rasvahappojen suorassa interaktiossa kanavaproteiinien kanssa tai niihin läheisesti assosioituneitten komponenttien kanssa.

Arakidonihapon on raportoitu aktivoivan kloridijonin ja propionihapon kuljetusta epäspesifistä anioninkuljetustietä myöten Ehrlichin soluissa isotonisessa miljöössä.
Samoin arakidonihapon on raportoitu aktivoivan tauriinin effluxia isotonisissa olosuhteissa sellaisen järjestelmän kautta, joka on herkkä DIDS:lle.
Tämä DIDS on lyhennys sanasta 4,4´-di idotiosyanostilbene-2,2´disulfonic acid.

Orgaanisia osmolyyttejä sorbitolia, betaiinia, on samalla tavalla raportoitu vapautuvan isotonisissa olosuhteissa munuaisytimen kokoojatiehyeen soluista arakidonihappolisän vaikutuksesta.

Tyydyttämättömien rasvahappojen (PUFA) on toisaalta havaittu inhiboivan turvotuksen aktivoimia kalium ( K+) ja kloridi (Cl-) kanavia esim. Ehrlichin soluissa ja pikkuaivojen astrosyyteissä.

Arakidonihapon teho turvotuksen indusoimaan tauriinivuotoon solusta riippuu solutyypistä. Eli rasvahappo stimuloi tauriinin vapautumista Ehrlichin soluista, mutta inhiboi tauriinin vapautumista HeLa soluista ja 3T3NH soluista.

Tässä Lambert korostaa, että näitä arakidonihapon inhibitorisia ja stimulatorisia vaikutuksia jonikuljetussysteemeihin on hankittu tutkittaessa sellaisilla rasvahappokonsentraatioilla, jotka ovat mikromolaarisia. Tämä viittaisi siihen, että niiden vaikutus osmolyyttien vapautumiseen fysiologisissa olosuhteissa saattaisi olla jokseenkin rajoittunut.

2_ Yksityiskohta tauriinin volyymille herkästä vapautumisesta

Tauriinin säätelyn toinen pääkeino on tauriinin vapautuminen solusta ulos (volyme-sensitive taurine release)

Lambert jakaa tämän asian käsitelyn seuraaviin alaotsikoihin ensin yksityiskohtia ja osatekijöitä selvittäen :

1. Regulatory volyme decrease (RVD): Swelling induced taurine release Solun turpoamisen aiheuttama tauriinin vapautuminen.
2. Swelling -induced activation of PLA2. Solun turpoamisen aiheuttama PLA2 entsyymin aktivoituminen.
3. Arachidonic acid: Direct effect of fatty acid. Arakidonihappo ja rasvahappojen suora vaikutus.
4. Lipoxygenase products as second messengers. Lipoxygenaatiotuotteen toisiolähetteinä.
5. Ca++ and calmoduliinin- Mikä osa on kalsiumjonilla ja kalmoduliinilla.
6. Role of endogenous and exogenous ATP. Endogeenisen ja exogeenisen ATP:n osuus.
7. Reactive oxygen species and tyrosine phosphorylase. ROS ja tyrosiinifosforylaatiot
8. Swelling-induced ROS production: Role of NAD(P)H oxidase. Turpoamisen aiheuttama reaktiivisten happilajien tuotto. Mikä rooli on NAD(P)H oksidaasilla?
9. Lysophospholipids and release of organic osmolytes . Lysofosfolipidit ja orgaanisten osmolyyttien vapautuminen.

Suomennan yksityiskohdasta PLA2.

On käynyt ilmi, että fosfolipaasi A2:n aktivoituminen ja siitä seuraava arakidonihapon mobilisoituminen ja oksidaatio 5-lipoxygenaasilla (5-LO) leukotrieeneiks i(LTs) ovat essentiellejä tapahtumia solun turpoamisen aiheuttamassatauriinin efflux -tien aktivaatiossa, mikä johtaa tauriinin ulosvuotoon solusta- osana solun tilavuuden korjausprosessia.

( Huom. kommenttina voi sanoa, että siihen aikaan kun Suomen kansa ei käyttänyt kasvisöljyjä ja täten ei ollut voinut ladata solutumakalvoihin ja solukalvoihin tarpeeksi arakidonihappoa (linolihappojohdannaista omega6 sarjasta), yleinen tauti Suomessa oli kaikenlainen turvotus kehossa, kehoelimissä ja ihossa. Minun nuoruudessani vasta tuli ensimmäiset Raision kasvismargariinit suuren polemiikin jälkeen rinnakkaiskäyttöön voin kanssa, mutta kesti vielä aikaa ennen kuin ilmestyi ruokaöljyjä).

PLA2-välitteinen fosfolipidien hydrolyysi vapaiksi rasvahapoiksi ja lysofosfolipideiksi on osoittautunut essentielliksi tapahtumaksi ihmisen verihiutaleissa (trombosyyteissä), jotta solun turpoaminen aiheuttaa osmolyyttien vapautumista. Samoin CHP100 neuroblastoma soluissa ja HeLa soluissa.

Vapaan rasvahapon (FFA) ja lysofosfolipidin tyyppi, mitä fysiologisessa tilanteessa muodostuu, riippuu siitä subsellulaarisesta asemasta ja substraattispesifisyydestä, mikä aktivoidulla PLA2:lla on.

PLA2-perheen funktionaalista profiilia on tutkittu. PLA2 jäsenet voidaan jaotella seuraaviin:

cPLA2 _ sytosolinen (cytosolic), Kalsiumjonista riippuva PL2.
sPLA2 _ sekretorinen ( secretory), kalsiumjonista riippuvainen PLA2.
iPLA2 _ itsenäinen (independent), kalsiumjonista riippumaton PLA2.
sn-2 PLA2 _Tällä PLA2: lla on huomattava spesifisyys lyhyisiin ja oksidoituneisiin ryhmiin fosfolipidin sn-2 asemassa.

cPLA2 omaa kolme isoformia:

cPLA2alfa, joka on klassinen, ryhmä IVA, 85 kDa
cPLA2beeta, ryhmä IVB, 110 kDa
cPLA2gamma, ryhmä IVC, 60 kDa
Homologia isoformien kesken on 30%.
Kaikilla kolmella isoformilla on kaksi katalyyttista domaania, lipaasi consensus motiivi N-terminaalisessa katalyyttisessä domaanissa.
PLA2beeta ja PLA2alfa omaavat kalsiumjonia sitovan domaanin (CaLB) N-terminaalisessa osassa. Se omaa sekvenssihomologiaa C2 alueessa esimerkiksii PKC entsyymin kanssa.
cPLA2alfa omaa caveoliinia sitovan motiivin C-terminaalissa.
cPLA2gamma on isoprenyloitu.
cPLA2alfa on reseptorisääteinen ja sitä aktivoi moni agonisti, joihin kuuluu hormoneita, kasvutekijöitä, sytokiineja ja endotoksiineja.

cPLA2:n katalyyttinen toiminta on kalsiumjonista riippumatonta, mutta submikromolaariset kalsiumjonipitoisuudet tarvitaan, jotta entsyymi translokoituisi sytosolista Golgin laitteeseen, endoplasmisesn retikulumiin ja perinukleaariseen kalvoon ja sitten asettuisi aloilleen intermediääriseen filamenttikomponenttiin, vimentiiniin.

cPLA2alfa sisältää fosforylaatioon useita consensus kohtia. Täyteen katalyyttiseen aktiivisuuteen vaaditaanMAPkinaasiperheen jäsenellä (ERK, p38) tapahtuva Seriinin505 fosforylaatio.
cPLA2alfa valitsee kohteekseen mieluiten koliinia polaarisena pääteryhmänä sisältävän fosfolipidin (kuten lesitiinin, PC) ja sn-2 asemassa sillä tulisi mieluiten olla monityydyttämätön rasvahappo (PUFA). Mutta sn-1 aseman rasvahapon laadulle cPLA2 alfa ei esitä erityisiä vaatimuksia.

sPLA2 ryhmässä on identifioitu useita pienimolekyylisiä jäseniä ja ne luokitellaan ryhmiin I, II, III, V, X, XII.
Ryhmän I sPLA2 tunnetaan funktioltaan ruoansulatusentsyyminä ( digestive enzyme).
sPLA2 sisältää N-terminaalisen erityssignaalipeptidin ( secretion signal peptide).
Hepariinia sitovia sPLA2 tyyppejä ovat ryhmä IIA, IID,V. Ne vuorovaikuttavat heparaanisulfaattiproteoglykaaniin, joka on ankkuroitunut solun pinnalla sijaitsevaan GPI molekyyliin ( glykosyylifosfatidyyli-inositoliin). Ne lasketaan caveolan alueella oleviksi. (Caveolat ovat pullon muotoisessti membraanissa solun sisäänpäin päin syventyviä muodostumia). Tai ne ovat internalisoituneita ja aiheuttavat rasvahappojen ja lysofosfolipidien mobilisoitumista caveolassa tai solunsisäisissä domaaneissa.
Voidaan ajatella, että sPLA2 voisi aktivoitua caveolan organisaation vaihdellessa kun solun turvotessa solukalvo alkaa aueta laskoksistaan tai kun sytoskeleton organisoituu uudestaan.

"Nonhepariininbinding s PLA2", sellainen sPLA2-tyyppi, joka ei sitoudu hepariiniin, toisaalta vaikuttaa suoraan plasmamembraanin ulompaan lehdykkään.

iPLA2-ryhmä käsittää beeta-isoformeja ( ryhmä VIA, 85- 88 kDa) ja gamma-isoformeja ( ryhmä VIB, 90 kDa).
Mutta iPLA2 ryhmäläisllä ei ole mitään vaatimuksia fosfolipidin sn-2 aseman rasvahapon tai polaarisen ryhmän suhteen.

iPLA2 (VIA) aktivaatio vaatii oligomerisaation tai neljä iPLA2 monomeeria, mikä käsittää ankyriinitoistoja ( 7- 8 monomeeria kohden).
iPLA2(VIA) ei sisällä yhtään ankyriinitoistoa, mutta co-terminaalisen peroxisome lokaalisaatiosignaalin.
Kaspaasi-3 pilkkoo iPLA2:n kohdasta Aspartaatti 183. Mutta lyhentynyt muoto, josta puuttuu suurin osa sen ensimmäistä ankyriinitoistoa, omaa kohonneen fosfolipidi- turnover-aktiivisuuden.
iPLA2 (VIA) omaa glysiinipitoisen, nukleotidia sitovan motiivin ja sen katalyyttistä aktiivisuutta suojaa ATP ja muut nukleotidit.
Reaktiiviset happilaji (ROS) stimuloivat iPLA2 aktiivisuuden.
On raportoitu, että iPLA2 osallistuu eikosanoidien synteesiin.
On myös esitetty, että iPLA2 saattanee vahvistaaendogeenisen cPLA2 funktiota tai että iPLA2 ja cPLA2 yhteistyössä vaikuttavat sellaisissa fosfolipidimikrodomaaneissaä, joissa on runsaasti arakidonihappoa.

On käytetty useita inhibiittoreita, kun on identifioitu mikä tyyppi PLA2 ryhmästä osallistuu turpoaman aiheuttamassa solusignaloinnissa.
Haiman sPLA2 blokeerautuu inhibiittoreista nimeltä RO 31-4493, RO 31- 4639 yhdisteet.

Arakidonihappoanalogi AACOCF3 on membraanin läpäisevä ja sitä on käytetty sitoutumaan tiukasti cPLA2 entsyymin aktiiviin kohtaan. jolloin entsyymin aktiivisuus laskee.

Bromoenolilaktoni (BEL) inhiboi iPLA2 isoformeja.

Ehrlichin solujen kyky säädellä soluvolyymiä osmoottisen altistuksen jälkeen on huonontunut enimainituista inhibiittoreista, muta vain osaksi inhiboitunut arakidonihappoanalogista, mikä viitaa siihen, että Ehrlichin solussa aktivoituu useita PLA2 entsyymityyppejä.

Tinel et al. ovat osoittaneet munuaismedullan kokoojaputkista myös samaa, että eri tyyppiset PLA2 entyymit osallistuvat volyymille herkkään signalointiin.

cPLA2alfa on sijoittautunut tasaisesti kautta Ehrlichin solujen, mutta MDCK soluissa lähinnä tumaan, samoin HeLa soluissa ja naudan endoteelisoluissa.

Ehrlichin soluissa alfa isoformi translokoituu tumaan hypotonisessa altistuksessa aivan ensi minuutteina, mutta gamma-isoformi ei tee sitä. Translokaatioprosessi ei vaadi MAP-kinaasivälitteistä fosforylaatiota eikä intaktia F-aktiini sytoskeletonia.

Koe-eläimen alveolaarisissa soluissa ja ehrlichin soluissa on osoitettu cPLA2alfa translokaatio tumakalvoon, kun on stimuloitu kalsiumjoni-ionoforeilla.

Käyttämällä kalsiumjonia mobilisoivia agonisteja on osoitettu, että cPLA2 entsyymin differentoiva kohdistautumismekanismi on intrasellulaarisen kalsiumpitoisuuden absoluuttisen amplitudin (funktio) ja solunsisäisen ic- kalsiumin konsentraation kohollaoloajan(elevation) keston (duration) funktio.
Tästä seuraa erilaiset kohdentumiset:
cPLA2 translokoituu Golgin laitteeseen, jos intrasellulaarinen kalsiumjonipitoisuus pysyy pitkään tasolla 100- 125 nM.
cPLA2 translokoituu endoplasmiseen retikulumiin ja perinukleaariseen membraaniin kun konsentraatiotaso on 210- 280 nM.
cPLA2 entsyymin kohdentumisessa on osallisena CaLB domaani.
Koska Ehrlihin solususpensiossa ei rekisteröidy mitään kalsiumjonisignalointia hypotonisen altistuksen jälkeen, oletetaan, että vallitseva solun intrasellulaarinen kalsiumjonipitoisuus on riittävä cPLA2alfan translokoitumiseen ja sitoutumiseen tumakalvoon.

Kytettäessä ensinmainittua inhibiittoria (RO 31- 4639) Ehrlichin soluissa ja HeLa soluissa tauriinin ulosvuoto( efflux) solusta on vähäisempi solunturvotustapauksessa.
Sitävastoin BEL, bromoenolilaktoni estää tauriinin volyymiherkän vapautumisen NIH3T3 solusita, muta sillä ei ole mitään vaikutusta HeLa-solujen taruiinin vaputumiseen.
Arakidonihappoanalogi AACOCF3 vähentää solun turvotuksen indusoimaa tauriinin ulosvuotoa solusta koe-eläimen aivokuoressa, mutta ei omaa mitään vaikutusta volyymiherkkään tauriinivuotoon NIH3T3 soluista (hiiren fibroblastesta).
Täten todetaan että useita PLA2 entsyymityyppejä on osallistumassa tähän soluturvotuksen aiheutamaan tauriinin effluxiin.

Jos lisätään exogeeniä melittiiniä ja aktivoidaan tällä sPLA2, on voitu indusoida tauriinin vapautuminen NIH3T3 fibroblasteista isotonisissa olosuhteissa sellaisella prosessilla, joka käsittää saman solusignaalisysteemin ja tauriinin kuljetussysteemin, mitä on havaittu hypotonisen altistuksen jälkeen.

Arakidonihappoanalogi kuitenkin alentaa mellitiini/sPLA2 indusoitua tauriinieffluxia NIH3T3 soluissa. Koska sPLA2 aktiivisuus ilmeisesti riippuu aktiivista cPLA2- entsyymistä, on ehdotettu, että iPLA2, cPLA2 ja sPLA2 kaikki kolme säätelevät tauriinin vapautumista NIH3T3 fibroblastisoluista.