måndag 11 april 2016

tauriini ja pancreassaareke

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19239166
Adv Exp Med Biol. 2009;643:353-8.

Taurine supplementation and pancreatic remodeling.


TAURIINI on semi-essentielli rikkiä sisältävä aminohappo, joka johtuu  metioniini- ja cysteiinimetaboliasta. Tauriinilla on useita biologisia prosesseja,  kuten hypoglykeminen vaikutus, antioksidaatio ja detoxikaatio.  Tässä tutkimuksesa arvioitiin tauriinin osuus haimasaarekkeen kehittymisessä, koska endokriininen haima käy läpi merkitseviä modifikaatioita neonataalisen kehityksen aikana.
  • Taurine is a semi-essential sulphur containing amino acid derived from methionine and cysteine metabolism. Taurine has several biological processes such as hypoglycemic action, antioxidation, and detoxification. In this study we evaluated the role of taurine in pancreatic islets development, since the endocrine pancreas undergoes significant modifications during neonatal life.
 Hiirille syötettiin TAURIINIA ja niitä tutkittiin histologisesti. Niillä ei ollut mitään histologisia epänormaaliuksia niin endokriinisessä kuin exokriinisessä haimassakaan.  Mutta TAURIINILISÄN anto juomavedessä johti drastisiin ja merkitseviin saarekeluvun lisääntymisiin leikkeissä.  Edelleen  saarekkeiden kokokin oli merkitsevästi suurempi.  Tutkijat tekivät oletuksen, että  endokriinisen haiman kehitykselle tärkeänTAURIININ lisä saattoi vähentää sytokiinien indusoimaa apoptoosia haiman betasoluissa.  Endokriininen haima käy läpi merkitsevän modifioitumisen neonataalielämän aikana ja apoptoosi on tärkeä mekanimsi tässä " remodelling"  uudelleen muovautumis- prosessissa. Tutkijat  olettavat, että muovautumisprosessin  muuntumiset voisivat vaikuttaa haitallisesti haiman Langerhansin saarekkeiden kehitykseen ja niillä voisi olla tärkeät vaikutukset haimasolumassaan ja endokriinisesn funktioon. 

  • Histological examination of the pancreas from taurine-fed mice revealed no histological abnormalities in the endocrine or exocrine parts of the pancreas. However, supplementation of taurine in the drinking water resulted in a drastic and significant increase in the number of islets per section. Furthermore, islets size was significantly larger. We hypothesize that supplementation of taurine, which is important for the development of the endocrine pancreas may reduce cytokine-induced apoptosis in pancreatic beta cells. The endocrine pancreas undergoes significant modifications during neonatal life and apoptosis is an important mechanism in this remodeling. We suggest that alteration of this remodeling process during this period of time, when a fine balance between cell replication and cell death is critical, would affect the development of the pancreatic islets of Langerhans, and could have important effects on the pancreatic cell mass and the endocrine function.
PMID:
19239166
[PubMed - indexed for MEDLINE]

lördag 9 april 2016

Tauriinia saa kanamunistakin.

http://www.westonaprice.org/health-topics/abcs-of-nutrition/sulfur-deficiency/
 http://www.livestrong.com/article/499267-eggs-a-natural-source-of-taurine/
https://en.wikipedia.org/wiki/Taurine

Somatostatiini on rikkipitoinen molekyyli, hermonvälittäjäaine

( Neurohormoni, jolla on  dieetärisesti vaativa rakenne. 8 aminohappoa  14.sta on essentielliä  ja lisäksi  vielä 2 cysteiiniä.  Näyttää olevan yhden  genin tuote.  Inhibitorinen   vaikutus harmaan solukon hormonaalisiin  erityksiin , myös GI-alueella vaikuttaa , vaimentaa insuliinieritystä.
:
Neuron. 2013 Jan 9;77(1):155-67. doi: 10.1016/j.neuron.2012.11.004.
Neocortical somatostatin-expressing GABAergic interneurons disinhibit the thalamorecipient layer 4.
Subtypes of GABAergic interneurons (INs) are crucial for cortical function, yet their specific roles are largely unknown. In contrast to supra- and infragranular layers, where most somatostatin-expressing (SOM) INs are layer 1-targeting Martinotti cells, the axons of SOM INs in layer 4 of somatosensory cortex largely remain within layer 4. Moreover, we found that whereas layers 2/3 SOM INs target mainly pyramidal cells (PCs), layer 4 SOM INs target mainly fast-spiking (FS) INs. Accordingly, optogenetic inhibition of SOM INs in an active cortical network increases the firing of layers 2/3 PCs whereas it decreases the firing of layer 4 principal neurons (PNs). This unexpected effect of SOM INs on layer 4 PNs occurs via their inhibition of local FS INs. These results reveal a disinhibitory microcircuit in the thalamorecipient layer through interactions among subtypes of INs and suggest that the SOM IN-mediated disinhibition represents an important circuit mechanism for cortical information processing.
Copyright © 2013 Elsevier Inc. All rights reserved.


The hormone somatostatin has active 14 aa and 28 aa forms that are produced by alternate cleavage of the single preproprotein encoded by this gene. Somatostatin is expressed throughout the body and inhibits the release of numerous secondary hormones by binding to high-affinity G-protein-coupled somatostatin receptors. This hormone is an important regulator of the endocrine system through its interactions with pituitary growth hormone, thyroid stimulating hormone, and most hormones of the gastrointestinal tract. Somatostatin also affects rates of neurotransmission in the central nervous system and proliferation of both normal and tumorigenic cells. [provided by RefSeq, Jul 2008]

Related articles in PubMed

RIKKIAINEENVAIHDUNTA. Metioniini ja cysteiini , rikkipitoiset aminohapot (2007)

RIKKIAINEENVAIHDUNTA (suomennosta)


HUOM: tämä artikkeli ei käsittele rikkiaineenvaihdunnan tauriini-tietä. Tauriini on luonnollisesti normaalipitoisuudessa jos koko tämä rikkiaineenvaihdunta toimii ja se on näkymätön vitaali normaliteetti, jota yleensä ei mitenkään  katsota laboratoriokokeissa.
Tämä rikin käsittely lähinnä kohdistaa huomiota  mm.  nivelten kuntoon. Tauriini taas hoitaa solutason tilavuuksia.( Tanskal. Lambert)

Saammeko ravinnostamme tarpeeksi rikkiä?

    Marcel E NimniEmail author, Bo Han and Fabiola Cordoba Nutrition & Metabolism20074:24 DOI: 10.1186/1743-7075-4-24 ©  Nimni et al; licensee BioMed Central Ltd. 2007 Received: 08 May 2007 Accepted: 06 November 2007 Published: 06 November 2007

      • (1)  Tiivistelmän suomennosta

RIKKI, sulfur, on kalsiumin ja fosforin jälkeen kaikkein runsain mineraalialkuaine, jota kehosta löytyy. Rikki on meille saatavilla olevassa muodossa meidän ravinnossamme ja sitä tulee miltei yksinomaan proteiinista ja vain kahdesta aminohaposta jotka kuuluvat niihin kahteenkymmeneen kehorakenteemm proteiinien aminohappojen kirjoon
  • Kehomme 20 rakenneaminohappoa ovat.
  • glysiini, alaniini,
  • valiini, leusiini, isoleusiini,
  • seriini, treoniini,
  • cysteiini, metioniini,
  • aspartaatti, asparagiini, glutamiinihappo, glutamiini,
  • arginiini, lysiini, histidiini
  • proliini (hydroxyproliini)
  • fenylalaniini, tyrosiini, tryptofaani
Näistä vain kaksi aminohappoa tuo kehoon orgaanista rikkiä: Cysteiini ja metioniini. Keho ei pysty tekemään emtioniinia ja sen takia sitä pitä tulla ravinnossa. Se on essentielli aminohappo. Sensijaan cysteiiniä voi kehon aineenvaihdunnassa muodostua tästä metioniinista käsin. Monia elämälle välttämättömiä avainaseamssa olevaia aineenvaihdunnallisia tuoteita voi kehossa muodostua, mutta prosessi vaatii jatkuvaa rikin saantia .
Valkuaisaineen rikkiä sisältävien aminohappojen pitoisuus on 3% - 6%. Hyvin pieni osa kehon rikistä tulee epäorgaanisista sulfaateista ja muista orgaanisen rikin muodoista, mitä elintarvikkeissa esiintyy kuten kynsilaukassa, sipulissa, parsakaalissa ym.
Essentiellien aminohappojen alin tarve (RDA) on aina tavattu arvioida typpitasapainon ylläpitämisen kannalta Tämä metodi määrittelee aminohappojen tarpeet proteiinisynteedin vaatimuksien mukaan, mikä taas on ravinnossa saatavan metioniinin kannalta vain yksi aineenvaihdunnallinen reitti sen monista reiteistä. Jota voisi asianmukaisesti arvioida metioniinin vähimmän tarpeen, pitäisi typpitasapainon ohella myös pitää yllä rikkitasapainoa – mitä ei koskaan lie suoritettu ihmisellä eikä eläimillä.
Tästä näkökulmasta tutkijaryhmä arvioi rikin saannin ravinnosta ( rikkiä sisältävinä aminohappoina) summittaisesti valitusta väestöstä ja suoritti rikkitasapainotutkimuksia rajoitetulta vapaaehtoisten joukolta. Aluksi tätä tehtiin yrittäen saada jotain informaatiota mahdollisesta rikkiä sisältävien yhdisteiden vaikutustavasta - näitä yhdisteitä olivat kondroitiinisulfaatti, glukosamioisulfaatti ym joita käytetään ravintolisinä niveltautien hoidossa. Tästä tutkimuksesta saatiin tieto, joka viittasi merkitsevän väestöosan (ikääntyneitä joukossa epäsuhtaisesti) saavan mahdollisesti riittämättömästi rikkiä ravinnossaan. Saatiin myös tieto, että nämä ravintolisät hyvin todennäköisesti ilmensivät farmakologisia vaikutuksiaan toimittamalla epäorgaanista rikkiä.Johdannon suomennosta. 

(2) Johdanto

Tutkijat päättivät syventää katsaustaan käsittämään laajemmin toisiaan kattavia aineenvaihdunnallisia teitä, jotka voisivat kärsiä riittämättömästä tai niukasta rikin saannista , sillä rikkiaineenvaihdunta on laajempisisältöinen kuin vain epäorgaanisen sulfaattin tie, ja rikki vaikuttaa monien avainasemassa olevien aineenvaihdunnallisten välituotteiden, esim. glutationin (GSH) synteesissä. Toivotaan, että aktsaus virittää jatkotutkimuksia jotka kohdistuvat tähän hyvin tärkeään, mutta usein hoitamatta jätettyyn, laiminlyötyyn aineenvaihdunnan alueeseen.
Rikkiä sisältäviä yhdisteitä, glutationi (GSH) avainasemassa, liittyy toiminnassaan moniin muihin yhdisteihin, joilla on suurta tehtävää hyvin kiintoisissa mekanismeissa perinteisen ja täydentävän lääketieteellisen hoidon osana. Näihin kuuluu omega3- ja omega6- monityydyttämättömät rasvahapot, mineraalit kuten seleeni, sinkki, kupari ja magnesium, E ja C vitamiinit, antioksidantit proantosyanidiinit ja liponihappo, joista monet osallistuvat prostaglandiinien synteesiin ja antioksidatiiviseen kaskadiin. Yhä runsaampaa näyttöä kertyy glutationin (GSH) ja muiden rikkiaineenvaihduntatuotteiden ko-operoivasta osuudesta näiden fundamentaalisten mekanismien homeostaattisessa kontrollissa.

(3)  Rikkiä sisältävien aminohappojen aineenvaihdunta.


Sekä yksimahaiset imettäväiset että linnut vaativat proteiinisyntesiinsä metioniinia ja cysteiiniä. Dieetissä täytyy olla näitä molempia metioniini ja kysteiiniä tai yksin metioniinia, jotta kasvu olisi normaalia. Cysteiinin fysiologisen tarpeen kattaa cysteiini tai dietäärinen metioniinilisä. Trans-sulfuraation molaarinen tehokkuus, siis metioniini-rikin muuttuminen cysteiini-rikiksi on 100%. Cysteiini voi alentaa ravinnossa tarvittavan metioniinin tarpeita, vaikka yhtään cysteiiniä ei muutu metioniiniksi korkeimmissa organismeissa – säästämällä sen hyödyntämistä essentielleihin prosesseihin. Dieettinäkökohdasta metioniini yksinään kykenee antamaan kaiken kehorikin, poikkeuksena on kaksi rikkipitoista vitamiinia, joita pitää saada ravinnossa. Nämä ovat tiamiini ja biotiini.
 
Vuonna 1989 US-FNB, NRC päivitti proteiinin ja aminohappojen ravintosusitukset (RDA). Nämä perustuivat typpitasaapinotutkimuksiin useita vuosia aikaisemmin. RDA aikuisten metioniinille ( metioniini + cysteiini) asetettiin 14 milligrammaan painokiloa kohden päivässä. Sen takia 70 kiloa painavalle henkilölle iästä ja sukupuolesta riippumatta tarvitaan päivän ravinnossa 1.1 grammaa (0.9 mMol) metioniinia ( metioniini+ cysteiini). Rosen ehdotus näistä määristä turvallinen saanti huomioon ottaen oli kaksinkertainen, 2.0 grammaa päivässä . Mahdollsesti tähän suositukseen johti se että tutkimuksiin oli osallistunut rajoitettu määrä yksilöitä, tavallisesti 3- 6 henkilöä yhden aminohapon selvittelyyn.
Nämä ihmisen metioniinitarpeet ja cysteiinin säästävä vaikutus - määritettynä nuorilta vapaaehtoisilta 1955 Rose et al. - työryhmän mukaan - pidetään vielä nykyään voimassa huolimatta viitteistä, että ne mahdollisesti eivät edustakaan universaalisia arvoja. Nämä vapaehtoiset olivat nuoria korkeakouluopiskelijoita. Tuttle et al. tekivät kokeensa vanhemmilla yksilöillä VA Hospital-sairaalassa Los Angelesin UCLA yliopistossa ja hän antoi puhdistettuja aminohappoja sisältävää dieettiä, jossa metioniinimäärät olivat vaihtelevia ja he päätyivät merkitsevästi suurempiin arvoihin kuin Rose et al. Kaikki kokeeseen osallistuneet tarvitsivat yli 2.1 g metioniinia päivässä, jotkut jopa 3.0 g metioniinia, jotta typpitasapaino olisi pysynyt positiivisena. 
 
Vaikka Fukagawa et al. eivät pystyneetkään vahvistamaan sellaisia eroja käyttämällä aminohappo-oksidaatiota pikemminkin kuin typpitasapainoa kriteerinä, he olivat kuitenkin sitä mieltä, että jatkotutkimuksia tarvittaisiin. Ei heidän tapansa lähestyä asiaa perustamalla isotoopilla rikastuneen hiilihdioksidin tuotantoon eikä myöskään typpitasapainoon perustuvat tutkimukset ottaneet huomioon rikkipitoisten aminohappojen ainutlaatuista osuutta sulfaatiorikin tuotossa. Fuller et Garlick tekivät katsauksen aiheesta yksityiskohtia myöten ja tulivat siihen johtopäätökseen, että sekä miesten että naisten aminohappotarpeet näyttävät aliarvioiduilta. 
 
Näin ollen näyttää välttämättömältä määritellä, onko rikintarpeet todellakin katetut, pitäähän rikkipitoisten aminohappojen (SAA) tuoda sulfaattia glukosaminoglykaanien (GAG) synteesiin ja erityisesti näitä GAG ja GSH esiintyy rustossa. Voi vain arvata, että GAG-synteesi ei liene hyvänlainen, jos metioniinin saanti on niukkaa, marginaalista ja arveltavasti keho priorisoi proteiinien synteesiä ja aineenvaihdunnan essentiellejä välituotteita : CoA, SAM (S-adenosyyli-L-metioniini), GSH jne. aivoissa ja muissa fundamentaaleissa elimissä. Niin vain on, että tästä tärkeästä pohdinta-aiheesta ei ole suoritettu tutkimuksia.
Ihmiskokeitten suoritus ei ole helppoa, ne ovat ekonomisesti vaativia ja monen variabelin vaikuttamia. Muilta lajeilta saa enemmän infomaatiota, erityisesti siipikarjalta ja muulta karjalta, missä kasvustimuluksella on huomattava ekonominen hyötynsä- Tässä huomautetaan, että siipikarjan rehuun lisätään aina metioniinia/cysteiiniä kasvun edistämiseksi. 

4. Tekijät, jotka voivat vähentää metioniinin ja cysteiinin saatavuutta.

SULFAATIO, sulfuroiminen, on päätie maksan suorittamassa farmakologisten aineitten myrkyttömäksi tekemisessä eli detoksikaatiossa Tietyt lääkeet, joilla on ruston poikkeavuuksissa hoidollista avainosaa (kuten asetaminofen) vaativat erittymiseensä sulfaattia. Asetaminofeniä on annettu aiemmin suurissa annoksissa kivun lievitykseen ja annoksissa mainitaan 4 grammaakin päivässä, jopa vielä enemmän joku käyttää. Tästä 35% erittyy sulfaattiin konjugoituneena ja 3 % cysteiiniin konjugoituneena. Loput erittyvät glukuronihappoon konjugoituneena, glukuronihappo on -ohimennen sanoen- GAG:ssa pääkomponentteja. (Huom Ruotsin asenne tähän lääkkeeseen: parasetamol http://www.lakartidningen.se/Functions/OldArticleView.aspx?articleId=11467) Ravintoon lisätty metioniini tai cysteiinim ( 0.5%) voi voittaa vaikean metioniinivajeen, joka koe-eläimissä on aiheutettu lisäämällä 1% acetaminofeniä ( parasetamolia) ( Ihmisellä tuo koe-eläinannos vastaisi 4 grammaa parasetamolia päivässä)- Mielenkiintoista on huomata, että sekä D-metioniini että L-metioniini pystyy palauttamaan kasvun, jos primäärivaje oli rikistä eikä proteiinisynteesistä johtuvaa. Mitä tärkeintä on, että maksan ”aktiivin sulfaatin” pitoisuus PAPS-muotoisena ( adenosiini-3´-fosfaatti-5´-fosfosulfaatti) on avainaseman aineenvaihdunnallinen edeltäjäaine glykosaminoglykaanille (GAG) ja sekin oli vähentynyt ja sen pitoisuus saatettiin kohottaa normaaliksi lisämetioniinia antamalla. Virtsan sulfaatin eritys oli alentunut jopa 95%, jos annettiin koe-eläimille metioniiniköyhää dieettiä ja samalla havaittiin että maksan metioniini laski 60%. Metioniinilisällä - riippuen vajeen korjaamisen asteesta - saatiin aikaan normaalia sulfaatin erittymistä ja maksan GSH-pitoisuutta. Epäorgaaninen sulfaatti ei ollut yhtä tehokas PAPS-pitoisuuksien kohottaja kuin metioniini ( orgaanista rikkiä antava aminohappo)( Kommenttini: tässä on myös muistettava että transsulfuraation apuna PAPS -molekyyliä eli ”aktiivia sulfaattia” muodostettaessa toimii K-vitamiini koentsyyminä ja B6-vitamiini säätelee negatiivisesti entsyymiä. Myös arylsulfataasien koentsyymi on K-vitamiini). Linkin yksinkertaistetusta kuvasta Fig.1 näkee, mikä suhde vallitsee rikkipitoisten aminohappojen (SAA), glykosaminoglykaanien ( GAG) synteesin, Glutationin (GSH) (cysteiinin varastoitumismuodon) , proteiinisynteesin ja typpiaineenvaihunnan kesken.

 On tutkittu  rikkiä  liian  vähän saaneita jyrsijöitä ja niissä tapahtuvaa parasetamolin (asetaminofen) detoksikoitumista eli sulfaatiota. Tarkoituksena oli, että katsottiin, minkälainen biologisen hajoamisen muuntuminen tapahtuu ”aktiivin sulfaatin” PAPS homeostaasissa, kun rikistä on vaje. Nämä eläimet eliminoivat asetaminofeniä verestään hitaammin ja se muuttui myrkylliseksi tioeetterivälituotteeksi. Alentuneen sulfaation katsottiin johtuneen epäorgaanisen fosfaatin alentuneesta saatavuudesta PAPS-synteesiin. 
 (Artikkelissa on yhteensä 12 kappaletta.)   Alkua suomennettu 9.4. 2016 

https://nutritionandmetabolism.biomedcentral.com/articles/10.1186/1743-7075-4-24
Tästä artikkelista otan joitain sitaatteja suomennettavaksi. Abastraktin ja
lopusta  Discussion- osa:

Abstract

Sulfur, after calcium and phosphorus, is the most abundant mineral element found in our body. It is available to us in our diets, derived almost exclusively from proteins, and yet only 2 of the 20 amino acids normally present in proteins contains sulfur. One of these amino acids, methionine, cannot be synthesized by our bodies and therefore has to be supplied by the diet. Cysteine, another sulfur containing amino acid, and a large number of key metabolic intermediates essential for life, are synthesized by us, but the process requires a steady supply of sulfur.
Proteins contain between 3 and 6% of sulfur amino acids. A very small percentage of sulfur comes in the form of inorganic sulfates and other forms of organic sulfur present in foods such as garlic, onion, broccoli, etc.

The minimal requirements (RDA) for all the essential amino acids have always been estimated in terms of their ability to maintain a nitrogen balance. This method asses amino acid requirements for protein synthesis, only one of the pathways that methionine follows after ingestion. To adequately evaluate the RDA for methionine, one should perform, together with a nitrogen balance a sulfur balance, something never done, neither in humans nor animals.
With this in mind we decided to evaluate the dietary intake of sulfur (as sulfur amino acids) in a random population and perform sulfur balance studies in a limited number of human volunteers. Initially this was done to try and gain some information on the possible mode of action of a variety of sulfur containing compounds (chondroitin sulfate, glucosamine sulfate, and others, ) used as dietary supplements to treat diseases of the joints. Out of this study came information that suggested that a significant proportion of the population that included disproportionally the aged, may not be receiving sufficient sulfur and that these dietary supplements, were very likely exhibiting their pharmacological actions by supplying inorganic sulfur.

Discussion

Glutathione (GSH) is the most abundant low molecular weight thiol and form of storage of SH-.
 Animal and human studies have demonstrated that adequate protein nutrition is crucial for the maintenance of GSH homeostasis [48].
 Elevated levels of GSH inhibit prostaglandin production by a direct interaction with COX enzymes, of potential significance in the progression of inflammatory or degenerative states [36]. 
 It is of particular interest, as discussed earlier that prostagandins synthesized from PUFA and most of the non-steroidal anti-inflammatory drugs (NSAID)  share this same locus of involvement.
 It is also relevant that some recent studies have found that on occasions the pain reduction in OA associated with the administration of chondroitin sulfate, a source of sulfur, was found to be equivalent to that provided by NSAID. The reasons for such unpredictable results, we suspect could be associated with differences in levels of protein in the diet, the better responders consuming higher amounts of SAA. This hypothesis will have to be evaluated in future clinical studies.

As discussed neither cysteine nor methionine are stored in the body. Any dietary excess is readily oxidized to sulfate, excreted in the urine (or reabsorbed depending on dietary levels) or stored in the form of glutathione (GSH). Even in extreme situations, such as when tryptophane deficiency leads to a general catabolic effect, the organism tries to spare the loss of sulfur by continuing to store any available sulfur as GSH in the liver. GSH values are subnormal in a large number of wasting diseases and following certain medications, and by supplying SAA many of these changes can be reversed [49]. Whether dietary supplements containing sulfur display similar effects has not been evaluated systematically. Documented improvements in OA and joint pains associated with sulfurated water hydrotherapy, many times accompanied by the simultaneous ingestion of such waters has also been related to the GSH involvement in the antioxidant cascade.

In spite of the apparent complexity associated with evaluating the dietary intake of a population as a whole a pattern seems to emerge, even when evaluating small groups of individuals. In milk and dairy products the methionine/cysteine ratio is around 3/1. It is roughly the same in fishes such as canned tuna, which we used as a source of protein supplement in our studies, and in meats.  
In eggs, soy beans and other plant products it is around 4/3. The amount of protein in the various foods varies considerably, and the amount of SAA fluctuates. Chicken, fish and beef proteins contain an average of around 5% of SAA. Dairy products, milk, cheese, etc, contain lower levels, around 4%, primarily due to the lower content of SAA in casein. The whey protein fraction, accounts for about 20% of the milk proteins (rich in lactoglobulins) contains more SAA, and is used therapeutically or as a dietary supplement. Plant proteins, in addition to be present in lower amounts, are relatively low in SAA, averaging below 4%. The highest content of SAA is found in egg products, the egg white containing around 8% of SAA.

Consequently the ratios observed in a dietary survey will reflect the amounts of meats, eggs and plant products consumed. The amounts of protein, as a % of the calories consumed, is a major variable in the population. The more weight conscious individuals, and often the ones in more affluent societies, tend to consume less carbohydrate and fats and more proteins. This is counterbalanced some times by the tendency of many to consume less animal products and therefore to include more carbohydrates. In addition the desire to lose weight may reduce both calories and protein intake. Older people, at a time when OA becomes more prevalent, decrease their food intake often at the expense of proteins, frequently due to economic concerns.
Most individuals fall in between the groups established arbitrarily for the purpose of this study, but once a dietary pattern is established deviations are much less than expected. In our experimental studies, the levels of SAA were predetermined and individuals placed on pre-assigned diets containing known amounts of protein. This is critical, since even though the amounts of SAA intake closely reflects the rate of sulfate excretion, below a certain level of intake tubular reabsorption of sulfates prevents further loss. In rats, sulfate renal clearance was significantly decreased in animals that received a low methionine diet, a reflection of a sparing mechanism to retain sulfate [39]. A major unanswered question is how the overall caloric intake affects the requirements of sulfur used for other than protein synthetic purposes, and how long a sparing effect can continue during the prolonged intake of a low protein diet.

Any excess of SAA is oxidized to inorganic sulfate and excrete in the urine as neither organic nor inorganic excesses of sulfur can be stored. The normal concentration of sulfate in serum is around 3.5 mg/100 ml, roughly 5–10% of that as ether sulfate and the rest as sulfate ions. Sulfur is excreted in the urine as it exists in blood.

A deficiency of sulfur amino acids has been shown to compromise glutathione synthesis to a greater extent than protein synthesis in the presence and absence of inflammatory stimulus [34]. During an immune/inflammatory response a combination of enhanced utilization of cysteine for GSH synthesis and cell replication may be what leads to a depletion of cellular SAM.

In man serum fasting levels of inorganic sulfate were shown to increase with age and exhibit a circadian rhythm, probably associated with food intake. Genetic defects in sulfate transport have been associated with congenital osteochondrodystrophies that may be lethal and provide insights into sulfate transport and hormonal and nutritional regulation [50]. Whereas low levels of dietary protein led to hip joint displasia in mice and rats normal levels inhibited the development of OA.

Even though under normal circumstances dietary inorganic sulfate contributes very little to our sulfate pool, the exogenous administration of small amounts of sulfate in selected forms of delivery may be useful, since contrary to what is still a common belief sulfate can be absorbed form the GI tract [41, 51]. Along these lines the possible beneficial effects of inorganic sulfates in drinking water should be evaluated. Certain sulfur containing thermal water baths have been found to be of benefit, probably via transdermal penetration or because of actual drinking of such waters at health spas [21, 5255].

On the other hand it is important to recollect that sulfation is a major pathway for detoxification of pharmacological agents by the liver. Drugs such as acetaminophen, so frequently used in the treatment of pain associated with joint diseases, require large amounts of sulfate for their excretion. Doses of up to 4 g/day are not infrequent. Thirty five % is excreted conjugated with sulfate, 3% conjugated with cysteine [12] and the rest conjugated with glucuronic acid, incidentally a major component of glycosamino glycans (GAG) which are so critical for the integrity of cartilage and other connective tissues.

Methionine or cysteine (0.5%) added to the diet can overcome the severe methionine deficiency induced in rats by the addition of 1% acetaminophen, an equivalent to the 4 g/day of the human dose. D- as well as L-methionine were found to be equally effective, suggesting that depletion of sulfur was at the root of the primary defect and that it was unrelated to protein synthesis. It is well known that N-acetyl-p-benzoquinoneimine, a toxic metabolite of acetaminophen is detoxified by hepatic GSH. Rapid administration of acetyl-cysteine to restore GSH levels remains the treatment of choice following acetaminophen poisoning. Hepatic concentrations of active sulfate, in the form of PAPS (adenosine-3'-phosphate 5'-phosphosulfate) were also decreased and could be restored to normal by supplementation with methionine [13].

The effectiveness of D-methionine in this connection brings back to mind the early studies of Rose who used DL-methionine in his early balance studies which led to the RDA recommendations, again suggesting a significant role for the SAA, beyond that of protein synthesis. That cysteine, sulfite and other sources of sulfates can serve as precursors for GAG synthesis has been well established [5658]. Also restricting the availability of dietary sulfur in rats (cysteine, sulfate) decreased the biotransformation of acetaminophen, as a consequence of the absence of inorganic sulfate for PAPS synthesis [13, 15]. Consequently, addition of a sulfur containing compound to medications such as acetaminophen or catabolic agents such as the corticosteroids, may be a potential way to compensate for sulfur loss.

A major question that arises in connection with dietary supplements that provide organic forms of sulfur, is whether the diet could account for differences in response amongst individuals. It is possible that the individuals that benefit mostly from these supplements are those that consume inadequate amounts of protein or other sources of dietary sulfate. A recent publication by Drogue [59, 60], who has extensively investigated the relationship of oxidative stress and aging, has concluded that this event may be in great part be associated with a deficit of cysteine and to a suboptimal intake of SAA.

Finally it may be relevant to conclude this review with a statement taken from Sir Stanley Davidson and Passmore's classic textbook of Human Nutrition and Dietetics [61] who suggested that" it is not unlikely that some of the effects of protein deficiency are in fact due to failure of sulfur containing intermediates or even to sulfur containing polysaccharides. It is even possible that the ancient nostrum of 'brimstone and treacle' (sulfur and molasses) had nutritional value unsuspected by modern knowledge".

Tauriinilisän merkitys glukoosin homeostaasissa

15.
Santos-Silva JC, Ribeiro RA, Vettorazzi JF, Irles E, Rickli S, Borck PC, Porciuncula PM, Quesada I, Nadal A, Boschero AC, Carneiro EM.
Amino Acids. 2015 Aug;47(8):1533-48. doi: 10.1007/s00726-015-1988-z. Epub 2015 May 5.
Taurine (Tau) regulates β-cell function and glucose homeostasis under normal and diabetic conditions. Here, we assessed the effects of Tau supplementation upon glucose homeostasis and the morphophysiology of endocrine pancreas, in leptin-deficient obese (ob) mice. From weaning until 90-day-old, C57Bl/6 and ob mice received, or not, 5% Tau in drinking water (C, CT, ob and obT). Obese mice were hyperglycemic, glucose intolerant, insulin resistant, and exhibited higher hepatic glucose output. Tau supplementation did not prevent obesity, but ameliorated (paransi)  glucose homeostasis in obT. Islets from ob mice presented a higher glucose-induced intracellular Ca(2+) influx, NAD(P)H production and insulin release. Furthermore, α-cells from ob islets displayed a higher oscillatory Ca(2+) profile at low glucose concentrations, in association with glucagon hypersecretion. In Tau-supplemented ob mice, insulin and glucagon secretion was attenuated, while Ca(2+) influx tended to be normalized in β-cells and Ca(2+) oscillations were increased in α-cells. Tau normalized the inhibitory action of somatostatin (SST) upon insulin release in the obT group. In these islets, expression of the glucagon, GLUT-2 and TRPM5 genes was also restored. Tau also enhanced MafA, Ngn3 and NeuroD mRNA levels in obT islets. Morphometric analysis demonstrated that the hypertrophy of ob islets tends to be normalized by Tau with reductions in islet and β-cell masses, but enhanced δ-cell mass in obT. Our results indicate that Tau improves glucose homeostasis, regulating β-, α-, and δ-cell morphophysiology in ob mice, indicating that Tau may be a potential therapeutic tool for the preservation of endocrine pancreatic function in obesity

söndag 13 mars 2016

Liponihaponsyntaasin geeni LIAS

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/gene/11019

Official Symbol
LIASprovided by HGNC
Official Full Name
lipoic acid synthetaseprovided by HGNC
Primary source
HGNC:HGNC:16429
See related
Ensembl:ENSG00000121897; HPRD:09514; MIM:607031; Vega:OTTHUMG00000099369
Gene type
protein coding
RefSeq status
REVIEWED
Organism
Homo sapiens
Lineage
Eukaryota; Metazoa; Chordata; Craniata; Vertebrata; Euteleostomi; Mammalia; Eutheria; Euarchontoglires; Primates; Haplorrhini; Catarrhini; Hominidae; Homo
Also known as
LS; LAS; LIP1; PDHLD; HUSSY-01
Summary
The protein encoded by this gene belongs to the biotin and lipoic acid synthetases family. It localizes in mitochondrion and plays an important role in alpha-(+)-lipoic acid synthesis. It may also function in the sulfur insertion chemistry in lipoate biosynthesis. Alternative splicing occurs at this locus and two transcript variants encoding distinct isoforms have been identified. [provided by RefSeq, Jul 2008]
Orthologs

Liponihapon synteesi ihmisessä: Keggin synteesi

http://www.genome.jp/kegg-bin/show_pathway?map=map00785&show_description=show
Tämä näyttää selkeämmin vaikutetavissa olevalta järjestelmältä rikkiaineenvaihdunnan antioksidanteissa kuin tauriinijärjestelmä.   Tauriinin funktioo  sasmisessa tarvitaan se P-Hcy vähentäminen. Tauriinin alue on näkymättömämpi tai siis  vaikeammin hahmotettavissa tai osoitettavissa  kynän kärjellä  kuin liponihapon, - Tauriinin vaikutusalue on  soluvolyymissa ja   ulkopuolellakin solun, mutta liponihapon tehtäväkohta  on aivan  energian saannin fundamentaalisessa  kapeikossa.  Liponihapon tarve lie vain aivan mikrogrammaluokkia. mutta sitä täytyy olla.
Verrattuna glutationiin liponihappo on sikäli  enemmän saatavilla oleva antioksidanttinen aines,  koska sitä voidaan "syödä" kehoon. Mutta pohdin vain jos sitä käyttää liikaa, mitä jos tämä entsymaattinen systeemi säätyy geenitasossa heikommaksi?  Geeni on kromosomissa 4p14 ja takuulla  konservoitunut.

Alfa-liponihappo ja tauriini antioksidantteina

 ALA
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25923257

Tauriini
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15890378

lördag 13 februari 2016

FXR ja antgiotensiinireseptorit

Items: 4

1.
Lehman AM, Montford JR, Horita H, Ostriker AC, Weiser-Evans MC, Nemenoff RA, Furgeson SB.
Mol Pharmacol. 2014 Nov;86(5):570-9. doi: 10.1124/mol.114.092163. Epub 2014 Aug 28.
2.
Levi M, Wang X, Choudhury D.
Contrib Nephrol. 2011;170:209-16. doi: 10.1159/000325668. Epub 2011 Jun 9. Review.
 Abstract In spite of excellent glucose and blood pressure control, including administration of angiotensin-converting enzyme inhibitors and/or angiotensin II receptor blockers, diabetic nephropathy (DN) still develops and progresses. The development of additional protective therapeutic interventions is, therefore, a major priority. Nuclear hormone receptors regulate carbohydrate metabolism, lipid metabolism, the immune response, inflammation and development of fibrosis. The increasing prevalence of DN has led to intense investigation of the role that nuclear hormone receptors may have in slowing or preventing the progression of renal disease. Several nuclear receptor-activating ligands (agonists) have been shown to have a renal protective effect in the context of DN. This review will discuss the evidence regarding the beneficial effects of the activation of the vitamin D receptor (VDR) and the farnesoid X receptor (FXR) in preventing the progression of DN, and will describe how the discovery and development of compounds that modulate the activity of VDR and FXR may provide potential additional therapeutic approaches in the management of DN.
Copyright © 2011 S. Karger AG, Basel.
PMID:
21659773
[PubMed - indexed for MEDLINE]
PMID:
21659773
3.
Levi M.
Biochim Biophys Acta. 2011 Aug;1812(8):1061-7. doi: 10.1016/j.bbadis.2011.04.003. Epub 2011 Apr 14. Review.
4.
Zhang Q, He F, Kuruba R, Gao X, Wilson A, Li J, Billiar TR, Pitt BR, Xie W, Li S.
Cardiovasc Res. 2008 Feb 1;77(3):560-9. Epub 2007 Nov 13.
 Abstract AIMS:The farnesoid X receptor (FXR) is a member of the nuclear receptor superfamily and plays an important role in the pathogenesis of cardiovascular diseases via regulating the metabolism and transport of cholesterol. We and others have recently shown that FXR is also expressed in the vasculature, including endothelial cells and smooth muscle cells (SMC). However, the biological significance of FXR activation in SMC is still poorly understood. In this study, we examine the effect of FXR ligands on the angiotensin system in rat aortic SMC (RASMC), as angiotensin II (Ang II) signalling contributes to various types of vascular lesions by promoting cell growth of vascular SMC. METHODS AND RESULTS: Treatment of RASMC with a FXR ligand showed no obvious effect on the expression of angiotensinogen, Ang II type 1 receptor (AT1R) or type 4 receptor (AT4R) but led to a significant increase in the expression of type 2 receptor (AT2R). FXR ligand treatment also resulted in an inhibition of Ang II-mediated extracellular signal-regulated kinase (ERK) activation and growth proliferation. Promoter reporter gene and electrophoretic mobility-shift assays suggest that FXR upregulates AT2R expression at a transcriptional level. Upregulation of AT2R appears to play a role in the FXR-mediated inhibition of ERK activation via upregulation of Rous sarcoma oncogene (Src) homology domain-containing tyrosine phosphatase 1 (SHP-1) because FXR-mediated upregulation of SHP-1 can be blocked by an AT2R antagonist and FXR-mediated ERK inactivation was significantly attenuated via treatment with either an AT2R antagonist or a SHP-1 inhibitor.

CONCLUSION: (Comment: hmmmmm)

FXR in SMC may serve as a novel molecular target for modulating Ang II signalling in the vasculature.
PMID:
18006431
[PubMed - indexed for MEDLINE]
Free full text

Tauriini ja ihmisen silmän verkkokalvo (Artikkeli vuodelta 2002)

Nutr Neurosci. 2002 Apr;5(2):75-90.

Taurine: evidence of physiological function in the retina. Militante JD1, Lombardini JB.

Abstract

Taurine is a free amino acid found in high millimolar concentrations in mammalian tissue and is particularly abundant in the retina. Mammals synthesize taurine endogenously with varying abilities, with some species more dependent on dietary sources of taurine than others. Human children appear to be more dependent on dietary taurine than adults. Specifically, it has been established that visual dysfunction in both human and animal subjects results from taurine deficiency. Moreover, the deficiency is reversed with simple nutritional supplementation with taurine. The data suggest that taurine is an important neurochemical factor in the visual system. However, the exact function or functions of taurine in the retina are still unresolved despite continuing scientific study. Nevertheless, the importance of taurine in the retina is implied in the following experimental findings: (1) Taurine exhibits significant effects on biochemical systems in vitro. (2) The distribution of taurine is tightly regulated in the different retinal cell types through the development of the retina. (3) Taurine depletion results in significant retinal lesions. (4) Taurine release and uptake has been found to employ distinct regulatory mechanisms in the retina.
PMID:
12000086
[PubMed - indexed for MEDLINE]

Tauriini , kissat ja koirat . Tauriinin tarve dieetissä

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/?term=Requirement+of+taurine+in+diet

Search results

Items: 1 to 20 of 31

1.
Kanakubo K, Fascetti AJ, Larsen JA.
J Am Vet Med Assoc. 2015 Aug 15;247(4):385-92. doi: 10.2460/javma.247.4.385.
PMID:
26225610
2.
Espe M, Andersen SM, Holen E, Rønnestad I, Veiseth-Kent E, Zerrahn JE, Aksnes A.
Br J Nutr. 2014 Oct 28;112(8):1274-85. doi: 10.1017/S0007114514002062. Epub 2014 Sep 8.
PMID:
25196630
3.
de Godoy MR, Beloshapka AN, Carter RA, Fascetti AJ, Yu Z, McIntosh BJ, Swanson KS, Buff PR.
J Nutr Sci. 2014 Sep 30;3:e33. doi: 10.1017/jns.2014.46. eCollection 2014.
4.
de Godoy MR, Kerr KR, Fahey GC Jr.
Nutrients. 2013 Aug 6;5(8):3099-117. doi: 10.3390/nu5083099. Review.
5.
Verbrugghe A, Bakovic M.
Nutrients. 2013 Jul 19;5(7):2811-35. doi: 10.3390/nu5072811. Review.
6.
Ko KS, Backus RC, Berg JR, Lame MW, Rogers QR.
J Nutr. 2007 May;137(5):1171-5.
7.
Bouckenooghe T, Remacle C, Reusens B.
Curr Opin Clin Nutr Metab Care. 2006 Nov;9(6):728-33. Review.
PMID:
17053427
8.
9.
Backus RC, Ko KS, Fascetti AJ, Kittleson MD, Macdonald KA, Maggs DJ, Berg JR, Rogers QR.
J Nutr. 2006 Oct;136(10):2525-33.
10.
Zhang Y, Dabrowski K, Hliwa P, Gomulka P.
Amino Acids. 2006 Sep;31(2):165-72. Epub 2006 May 29.
PMID:
16733614
11.
Morris JG.
Nutr Res Rev. 2002 Jun;15(1):153-68. doi: 10.1079/NRR200238.
PMID:
19087402
12.
Wu G, Davis PK, Flynn NE, Knabe DA, Davidson JT.
J Nutr. 1997 Dec;127(12):2342-9.
13.
Kim SW, Rogers QR, Morris JG.
J Nutr. 1996 Feb;126(2):509-15.
14.
Kim SW, Morris JG, Rogers QR.
J Nutr. 1995 Nov;125(11):2831-7.
15.
Backus RC, Rogers QR, Morris JG.
J Nutr. 1994 Dec;124(12 Suppl):2540S-2545S.
16.
Dueland S, Drisko J, Graf L, Machleder D, Lusis AJ, Davis RA.
J Lipid Res. 1993 Jun;34(6):923-31.
17.
Uthus EO.
Environ Geochem Health. 1992 Jun;14(2):55-8. doi: 10.1007/BF01783629.
PMID:
24197927
18.
Cowey CB, Cho CY, Sivak JG, Weerheim JA, Stuart DD.
J Nutr. 1992 May;122(5):1154-63.
19.
Cantafora A, Blotta I, Rossi SS, Hofmann AF, Sturman JA.
J Nutr. 1991 Oct;121(10):1522-8.
20.
Earle KE, Smith PM.
Br J Nutr. 1991 Sep;66(2):227-35.
PMID:
1760443