onsdag 6 maj 2015
Metallotioneiini MT 1E ja maligni melanoma
Metallothioneiinin MT 1E havaitaan metyloituneena malignissa melanomassa.
Rikkiaineenvaihdunnan kartta täydellistymistään täydellistyy
http://nutritionreviews.oxfordjournals.org/content/71/7/413
Kuten kartasta huomaa, täydellisen kartan kärhenä on tauriinin normaali muodostus.Tauriini on tavallaan merkitsijä rikkiaineenvaihdunnasta.
Metallotioneiinien (MT) positiiviset ja negatiiviset säätelijät selvittelyssä
- Metallotioneiinit (MT) ovat metallia sitovia proteiineja, jotka osallistuvat erilaisiin prosesseihin kuten mm metallien homeostaasiin ja detoksikaatioon, oksidatiivisen stressin vasteeseen ja solun proliferoitumiseen. Lukuisissa taudeissa näiden geenien poikkeavalla ilmenemisellä ja hiljentämisellä on tärkeä merkitys. On tunnistettu useita MT- geenien positiivisia säätelijöitä kuten MTF-1 ( metalliin vastavaan elementtiin sitoutuva transkriptiotekijä 1)ja USF-1 (ylävirtaan stimuloiva tekijä 1) ja geenien induktiomekanismi n kuvattu myös hyvin.
- Kuitenkin vielä on jäljellä MT--GEENIEN NEGATIIVISEN KONTROLLIN SÄÄTELIJÖITTEN SELVITTELY.Tämän artikkelin tekijöitten työryhmä on aiemmin selvitellyt, miten PU.1 hematopoieettinen tärkeä transkriptiotekijä pystyy suoraan vaimentamaan MT- geenien ilmenemistä epigeneettisillä aktiivisuuksillaan ja miten MT- geenien ylössäätyminen johtaa myeloisen erilaistumisen vahvaan estymiseen.
- Otsikon katsaus kohdentuu PU.1 transkriptiotekijään ja useaan muuhunkin MT- geenin negatiiviseen säätelijään, (kuten PZ120, DNA- metyylitransferaasi 3a, Mbd3 ja Brg1 kompleksit, CCAAT- kiihdyttäjää sitova proteiiniin alfa ja Ku-proteiini) ja kuvaa MT-geenien vaimentamista näitten transkriptiotekijöitten avulla.
- PMID:
- 25760317
- [PubMed - in process]
Positive and negative regulators of the metallothionein gene (Review).
Tiivistelmä, Abstract
However, the negative regulators of MT genes remain to be elucidated.
Previous studies from the group of the present review have revealed that the hematopoietic master transcription factor, PU.1, directly represses the expression levels of MT genes through its epigenetic activities, and upregulation of MT results in the potent inhibition of myeloid differentiation.
The present review focuses on PU.1 and several other negative regulators of this gene, including PZ120, DNA methyltransferase 3a with Mbd3 and Brg1 complex, CCAAT enhancer binding protein α and Ku protein, and describes the suppression of the MT genes through these transcription factors.
Metallotioneiinin haittapuolia Liikamäärä MT3 expressiota pahentaa eräitä syöpiä
Metallotioneiinin kaikki neljä isoformiluokkaa pitää seuloa jäsen jäseneltä erikseen.
Metallothionein-3 Increases Triple-Negative Breast Cancer Cell Invasiveness via Induction of Metalloproteinase Expression.
Liikamäärä MT3 geeni-expressiota pahentaa rintasyöpää ja eturauhassyöpää lisäten invasiivisuutta ja tuumorin kasvua. Tulokset ovat vastakkaiset aiempiin. Nyt on saatu selville, että MT-3 säätelee syövän invasiivisuutta moduloimalla MMP-3 matrixmetalloproteinasin ilmenemistä,( mikä on aika paha asia, koska normaali MMP3- vastaa laajasta - näkymättömästä- fysiologisesta normaaliudesta angiostaattisuudessa ja sen toiminnan poisjäänti johtaa suoraan invasiivisuuden juuriin).
modulating the expression of MMP3.
Metallotioniini silmän antioksidanttipuolustuksessa
ISBN 3-540-20058-4.
Metallothionein. Sinkkiä sitova molekyyli.
Metallotioneiinit ovat matalamolekyylipanoisia sinkkiä (Zn++) sitovia proteiineja, joissa ei ole disulfidisiltoja (-s-s-) . Niitä on neljänä isoformina. Ne koodautuvat kromosomista 16.
Metallotioniinit voivat sitoa seitsemänkin sinkkiä kahteenkymmeneen cysteiini-aminohappoonsa muodostaen eräänlaisia sinkkitiolaatti-rykelmiä ( Maret 2003). On havaittu aivoissa ja verkkokalvossa tällaisia hyvin sinkkipitoisia kohtia, joissa on myös korkea pitoisuus metallotioniineja.
Arvellaan, että metallotioneiinit puskuroivat sinkkiä tai saostavat sinkkiä presynaptisiin terminaaleihin tai sitten ne puskuroivat liika sinkkiä synaptisissa liitoksissa.
Metallotioniinien sitomiskyky on hyvin herkkä vallitsevan miljöön redoxtilalle: Kun oxidantit aiheuttavat sinkkien (Zn++) vapautumisia metallotioniineista , niin reduktantit kiihdyttävät niiden kysteiinien kykyä sitoa sinkkejä.
Tästä syytä metallotioniini pystyy toimimaan solun redox-tilanteissa linkkimolekyylinä, kunhan sinkkiä on saatavilla.
Maret havaitsi tutkimuksissaan 2003, että eukaryoottisissa soluissa sinkkialtaat ovat hyvin tiukasti aitioituneina, joten on vain nanomolaarisia pitoisuuksia sinkkiä kulloinkin biologisesti saatavilla olevana ja suurin osa siitä on saostuneena , sitoutuneena proteiinien sulfhydryyliryhmiin (-SH), erityisesti metallotioniineihin ja muittenkin proteiinien sulfhydryyliryhmiin kuten glutationiinin ( GSH).
Sinkin asettuminen silmässä on heterogeenistä. Sitä on runsaasti fotoreseptorien sisäsegmentissä ja retinan pigmenttiepiteelissä ja vain hyvin vähän silmän verkkokalvon gangliosoluissa. Suuret pitoisuudet sinkistä on varastoituneena synaptisiin rakkuloihin. On oletettu usein, että sinkki liittyisi vain glutamaattiergisiin ( excitatorisiin) hermosoluihin- ja sen takia luultiin aluksi, että kaikki metallotioneiinikin liittyy glutamaattiergisiin neuroneihin. Mutta on havaittu,, että vapaata sinkkiä on myös GABA- ja glysiini-pitoisissa neuroneissa ( inhibitorisissa) (Birinyi et al 2001). Sinkkiä vapautuu sinkkiä sisältävistä neuroneista, kun neuroni stimuloituu. Täten extrasellulaarinen ( solun ulkoinen) sinkkipitoisuus määräytyy verkkokalvon aktiviteetista. Vapaa solunulkoinen sinkki voi olla hyvinkin toksista, joten sinkkiä sitovat ja kelatoivat molekyylit ovat fysiologisesti tärkeitä.
Sinkki ssattaa olla merkitsevä solun sisäisen ja solun ulkoisen miljöön modulaattori. Korkeat sinkkipitoisuudet saattavat estää Müllerin solujen ja fotoreseptoreiden glutamaatin kuljetusta.
Sinkki moduloi glysiinin sitoutumista glysiinireseptoriin ja myös verkkokalvon GABA C- reseptoria.
Solun sisällä sinkki taas saattaa moduloida myriadeja aktiviteettejä tai proteiineja.
Vuonna 2003 osoitettiin, että verkkokalvon kalsiumia sitova proteiini rekoveriini, joka moduloi kalsiumherkkää rodopsiinin deaktivaatiota, itse moduloituu sinkin vaikutuksesta. Tässä tapauksessa sinkki voi suoraan vaikuttaa fototransduktioon.
Sinkin puute saattaa suoraan vaikutata verkkokalvon funktioon mahdollisesti vähentämällä retinolia sitovan proteiinin plasmapitoisuutta ja maksapitoisuutta, jolloin A-vitamiinin siirtyminen maksasta verkkokalvoon rajoittuu ja rodopsiinin stabiliteettikin voi vaikuttua.
Vaikka sinkin puute on haitallista, sinkin liika saanti ei ole aina mitenkään edullista Kudoksissa liika sinkki on erittäin myrkyllistä ja se kelautuu glutationiin (GSH) , jonka pitoisuus vähenee. Tässä ymmärtää, miten tärkeää on, että metallotioneiinia pääsee syntymään normaalisti ja että se toimii omassa linkkitehtävässään moitteetta. Sinkkiä käyttäviä soluproteiineja on ainakin 2000 ja tässä tarkoin säädetyssä aineenvaihdunnan osassa on hyvä, että metallotioneiini tekee oman tehtävänsä.
KTS myös
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25935539
Päivitys: GeneCards luettelossa etsin metallothioneine nimellä geeniä ja niitä vaikutaa olean satoja sivuja, jtoen asetan jonkin yleiskuvauksen tnään 20.5. 2023 erikseen uudeksi otsikoksi.
Metallotioneiini (Wikipediatieto)
- METALLOTIONEIINI kuuluu cysteiinipitoisiin matalamoelyylipainoisiin proteiineihin. ( Mp. 500- 14 000 Da) . Niitä sijaitsee Golgin laitteen kalvossa. niillä on kyky sitoa fysiologisia esentielllejä metalleja Zn, Cu, Se ja xenobiootteja kuten Cd, Hg, Ag, As,raskasmetalleja tioliryhmällä(-SH), joita sen cysteiiniaminohapoissa on Cysteiiniä on miltei 30 % sen rakenneaminohapoista.
- METALLOTIONEIINI löytyi siten, että tiedemiehet Vallee ja Margoshe olivat v 1957 puhdistamassa raskasmetallista kadmiumista hevosen lisämunuaisen proteiinia, joka sitoi tätä metallia. Wikipediatiedon mukaan METALLOTIONEIININ, funktiosta ei olla aivan täysin selvilllä, mutta kokeellinen tieto osoittaa, että se antaa suojaa metallien myrkyllisyyttä vastaan ja osallistuu fysiologisten metallien sinkin ja kuparin säätelyyn ja suojaa oksidatiiviselta stressiltä.
- METALLOTIONEINISTA on neljä pääisoformia ihmisessä. MT1 ( alatyypit A, B, E, F, G, H, L.M, X), MT2, MT3 , MT4.
- Ihmiskehossa METALLOTIONEIINEJAA syntetisoi lähinnä maksa ja munuaiset. Niiden tuotanto riippuu ravintoperäisten mineraalien sinkin, kuparin ja seleenin saatavuudesta sekä aminohappojen histidiinin ja cysteiinin saatavuudesta.
Metallothionein (MT) is a family of cysteine-rich, low molecular weight (MW ranging from 500 to 14000 Da) proteins. They are localized to the membrane of the Golgi apparatus. MTs have the capacity to bind both physiological (such as zinc, copper, selenium) and xenobiotic (such as cadmium, mercury, silver, arsenic) heavy metals through the thiol group of its cysteine residues, which represent nearly 30% of its constituent amino acid residues.[2]
MT was discovered in 1957 by Vallee and Margoshe from purification of a Cd-binding protein from horse (equine) renal cortex.[3] MTs function is not clear, but experimental data suggest MTs may provide protection against metal toxicity, be involved in regulation of physiological metals (Zn and Cu) and provide protection against oxidative stress.[4] There are four main isoforms expressed in humans (family 1, see chart below): MT1 (subtypes A, B, E, F, G, H, L, M, X), MT2, MT3, MT4. In the human body, large quantities are synthesised primarily in the liver and kidneys. Their production is dependent on availability of the dietary minerals, as zinc, copper and selenium, and the amino acids histidine and cysteine.
