onsdag 6 maj 2015

Metallotioneiini MT 1E ja maligni melanoma

http://journals.lww.com/melanomaresearch/Abstract/2010/10000/Metallothionein_1E_is_methylated_in_malignant.4.aspx

Metallothioneiinin MT 1E havaitaan metyloituneena malignissa melanomassa.

Detoksikaatio, metyltioneiini

http://www.holistic-back-relief.com/mercury-toxicity.html  Tässä kartassa metyltioneiini luetellaan detoksikoivien  rikkiä sisältävien molekyyliuen joukkoon.

Rikkiaineenvaihdunnan kartta täydellistymistään täydellistyy



http://nutritionreviews.oxfordjournals.org/content/71/7/413
 Kuten kartasta huomaa, täydellisen kartan kärhenä on tauriinin  normaali muodostus.Tauriini on tavallaan merkitsijä rikkiaineenvaihdunnasta.

Metallotioneiinien (MT) positiiviset ja negatiiviset säätelijät selvittelyssä

Metallotioneiinin haittapuolia Liikamäärä MT3 expressiota pahentaa eräitä syöpiä

LÄHDE: PLoS One. 2015 May 1;10(5):e0124865. doi: 10.1371/journal.pone.0124865. eCollection 2015.
Metallotioneiinin kaikki neljä isoformiluokkaa pitää seuloa  jäsen jäseneltä erikseen. 

Metallothionein-3 Increases Triple-Negative Breast Cancer Cell Invasiveness via Induction of Metalloproteinase Expression.

TIIVISTELMÄ, Abstract

Liikamäärä  MT3 geeni-expressiota pahentaa rintasyöpää ja eturauhassyöpää lisäten  invasiivisuutta ja tuumorin kasvua.   Tulokset ovat vastakkaiset aiempiin. Nyt on saatu selville, että MT-3  säätelee syövän invasiivisuutta moduloimalla MMP-3 matrixmetalloproteinasin ilmenemistä,( mikä on aika paha asia, koska  normaali MMP3- vastaa  laajasta -  näkymättömästä- fysiologisesta  normaaliudesta  angiostaattisuudessa ja sen  toiminnan poisjäänti  johtaa suoraan  invasiivisuuden juuriin).

It has been recently found that metallothionein-3 (MT3) enhances the invasiveness and tumorigenesis of prostate cancer cells. This finding is in contrast to those of earlier studies, which indicated that overexpression of MT3 in breast cancer and prostate cancer cell lines inhibits their growth in vitro. Therefore, to clarify the role of MT3 in breast cancer progression, we analyzed the effect of MT3-overexpression on proliferation, invasiveness, migration, and tumorigenesis of breast cancer MDA-MB-231/BO2 cells. It was found that MDA-MB-231/BO2 cells overexpressing MT3 were characterized by increased invasiveness in vitro, compared to the control cells. Interestingly, this increased invasiveness correlated with a highly increased concentration of MMP3 in the culture supernatants (---
modulating the expression of MMP3.
These experimental results, obtained using triple-negative MDA-MB-231/BO2 cells, were further supported by clinical data. It was found that, in triple-negative breast cancer (TNBC), nuclear MT3 immunoreactivity in cancer cells tended to be associated with patients' shorter disease-specific survival, suggesting that nuclear MT3 expression may be a potential marker of poor prognosis of triple-negative TNBC cases.PMID:25933064[PubMed - in process]
Free full text

Metallotioniini silmän antioksidanttipuolustuksessa

LÄHDE:David V. Pow et al. Chapter 8. Trnsporters and oxidation. p.136.  Stress in AMD. In: Philip Penfold, Jan M. Provis. (Editors). MACULAR DEGENERATION. Springer Verlag  ( 2005)
ISBN 3-540-20058-4.

Metallothionein.  Sinkkiä sitova molekyyli.

Metallotioneiinit ovat matalamolekyylipanoisia sinkkiä (Zn++) sitovia proteiineja, joissa ei ole disulfidisiltoja (-s-s-) . Niitä on neljänä isoformina. Ne koodautuvat kromosomista 16.
Metallotioniinit  voivat sitoa seitsemänkin sinkkiä kahteenkymmeneen cysteiini-aminohappoonsa muodostaen eräänlaisia sinkkitiolaatti-rykelmiä ( Maret 2003).  On havaittu aivoissa ja verkkokalvossa tällaisia hyvin sinkkipitoisia kohtia, joissa on myös korkea pitoisuus metallotioniineja. 


Arvellaan, että metallotioneiinit puskuroivat sinkkiä tai saostavat sinkkiä presynaptisiin terminaaleihin tai sitten ne puskuroivat liika sinkkiä synaptisissa liitoksissa.
Metallotioniinien sitomiskyky on hyvin herkkä vallitsevan miljöön redoxtilalle: Kun oxidantit aiheuttavat  sinkkien (Zn++) vapautumisia metallotioniineista , niin reduktantit kiihdyttävät niiden kysteiinien  kykyä  sitoa sinkkejä.
Tästä syytä metallotioniini pystyy toimimaan  solun redox-tilanteissa   linkkimolekyylinä, kunhan sinkkiä on saatavilla.

Maret  havaitsi tutkimuksissaan 2003, että  eukaryoottisissa soluissa  sinkkialtaat ovat hyvin tiukasti aitioituneina, joten on vain nanomolaarisia pitoisuuksia sinkkiä  kulloinkin biologisesti saatavilla olevana ja suurin osa siitä on saostuneena  ,  sitoutuneena proteiinien sulfhydryyliryhmiin (-SH), erityisesti metallotioniineihin  ja muittenkin proteiinien sulfhydryyliryhmiin kuten glutationiinin ( GSH).

Sinkin asettuminen silmässä on heterogeenistä. Sitä on runsaasti fotoreseptorien sisäsegmentissä ja retinan pigmenttiepiteelissä ja vain hyvin vähän silmän verkkokalvon gangliosoluissa.  Suuret pitoisuudet sinkistä on varastoituneena synaptisiin rakkuloihin. On oletettu usein, että  sinkki liittyisi vain  glutamaattiergisiin  ( excitatorisiin) hermosoluihin- ja sen takia  luultiin aluksi, että kaikki metallotioneiinikin liittyy glutamaattiergisiin neuroneihin.  Mutta  on havaittu,, että  vapaata sinkkiä on myös GABA- ja glysiini-pitoisissa neuroneissa ( inhibitorisissa)  (Birinyi et al 2001). Sinkkiä vapautuu sinkkiä sisältävistä neuroneista, kun neuroni stimuloituu. Täten extrasellulaarinen ( solun ulkoinen) sinkkipitoisuus määräytyy verkkokalvon aktiviteetista.  Vapaa solunulkoinen sinkki voi olla  hyvinkin toksista, joten sinkkiä sitovat ja kelatoivat molekyylit ovat fysiologisesti tärkeitä.


Sinkki  ssattaa olla  merkitsevä solun sisäisen ja solun ulkoisen  miljöön modulaattori.   Korkeat sinkkipitoisuudet saattavat estää Müllerin solujen ja fotoreseptoreiden  glutamaatin kuljetusta.
Sinkki moduloi glysiinin sitoutumista glysiinireseptoriin ja myös  verkkokalvon GABA C- reseptoria.
Solun sisällä sinkki taas  saattaa moduloida myriadeja aktiviteettejä tai proteiineja.

 Vuonna 2003 osoitettiin, että  verkkokalvon kalsiumia sitova proteiini rekoveriini, joka moduloi  kalsiumherkkää rodopsiinin deaktivaatiota, itse moduloituu sinkin vaikutuksesta. Tässä tapauksessa sinkki voi suoraan vaikuttaa fototransduktioon. 

Sinkin puute  saattaa suoraan  vaikutata verkkokalvon funktioon mahdollisesti  vähentämällä retinolia sitovan proteiinin plasmapitoisuutta ja  maksapitoisuutta, jolloin  A-vitamiinin siirtyminen maksasta verkkokalvoon  rajoittuu ja rodopsiinin  stabiliteettikin   voi vaikuttua.


Vaikka  sinkin puute on  haitallista, sinkin liika saanti  ei ole aina mitenkään edullista  Kudoksissa liika sinkki on erittäin myrkyllistä ja se kelautuu  glutationiin (GSH) , jonka pitoisuus vähenee. Tässä ymmärtää, miten tärkeää on, että metallotioneiinia pääsee syntymään normaalisti ja että se toimii omassa linkkitehtävässään moitteetta.  Sinkkiä käyttäviä soluproteiineja on ainakin 2000 ja  tässä tarkoin säädetyssä aineenvaihdunnan osassa on hyvä, että metallotioneiini tekee oman tehtävänsä.

KTS myös
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25935539

Päivitys: GeneCards luettelossa  etsin metallothioneine nimellä geeniä ja  niitä vaikutaa olean satoja sivuja, jtoen asetan  jonkin yleiskuvauksen  tnään 20.5. 2023 erikseen uudeksi otsikoksi.

Metallotioneiini (Wikipediatieto)


  • METALLOTIONEIINI  kuuluu cysteiinipitoisiin matalamoelyylipainoisiin proteiineihin. ( Mp. 500- 14 000 Da) . Niitä sijaitsee Golgin laitteen kalvossa. niillä on kyky sitoa fysiologisia esentielllejä  metalleja Zn, Cu, Se ja xenobiootteja kuten Cd, Hg, Ag, As,raskasmetalleja tioliryhmällä(-SH), joita sen cysteiiniaminohapoissa on Cysteiiniä on miltei 30 % sen rakenneaminohapoista.
  • METALLOTIONEIINI löytyi siten, että tiedemiehet Vallee ja Margoshe  olivat v 1957  puhdistamassa raskasmetallista kadmiumista hevosen lisämunuaisen proteiinia, joka sitoi  tätä metallia.  Wikipediatiedon mukaan METALLOTIONEIININ, funktiosta ei olla  aivan täysin selvilllä, mutta kokeellinen tieto osoittaa, että se antaa suojaa metallien myrkyllisyyttä vastaan ja osallistuu  fysiologisten  metallien  sinkin ja kuparin säätelyyn ja suojaa oksidatiiviselta stressiltä.
  • METALLOTIONEINISTA  on neljä pääisoformia ihmisessä. MT1 ( alatyypit A, B, E, F, G, H, L.M, X), MT2, MT3 , MT4.
  • Ihmiskehossa METALLOTIONEIINEJAA syntetisoi lähinnä maksa ja munuaiset.  Niiden tuotanto riippuu ravintoperäisten mineraalien  sinkin, kuparin ja seleenin saatavuudesta sekä aminohappojen histidiinin ja cysteiinin saatavuudesta.
Wikipediatieto: http://en.wikipedia.org/wiki/Metallothionein
Metallothionein (MT) is a family of cysteine-rich, low molecular weight (MW ranging from 500 to 14000 Da) proteins. They are localized to the membrane of the Golgi apparatus. MTs have the capacity to bind both physiological (such as zinc, copper, selenium) and xenobiotic (such as cadmium, mercury, silver, arsenic) heavy metals through the thiol group of its cysteine residues, which represent nearly 30% of its constituent amino acid residues.[2]
MT was discovered in 1957 by Vallee and Margoshe from purification of a Cd-binding protein from horse (equine) renal cortex.[3] MTs function is not clear, but experimental data suggest MTs may provide protection against metal toxicity, be involved in regulation of physiological metals (Zn and Cu) and provide protection against oxidative stress.[4] There are four main isoforms expressed in humans (family 1, see chart below): MT1 (subtypes A, B, E, F, G, H, L, M, X), MT2, MT3, MT4. In the human body, large quantities are synthesised primarily in the liver and kidneys. Their production is dependent on availability of the dietary minerals, as zinc, copper and selenium, and the amino acids histidine and cysteine.