Labiili rikki ja stabiili rikki

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1570023202006232
 RIKKI ( sulfus9 on kemiallisesti ja biologisesti aktiivi alkuaine.
Rikkiyhdisteitä esiintyy animaalisessa kudoksessa kahdessa muodossa,  nimittäin stabiilina (pysyväisenä)  ja labiilina ( pysymättömässä muodossa).
Kehon yhdisteet kuten METIONIINI, CYSTEIINI, TAURIINI ja SULFUURIHAPPO ovat stabiileja rikkipitoisia yhdisteitä

Ja toisaalta taas  happo-labiili rikki ja sulfaanirikkiyhdisteet ovat labiileja rikkiyhdisteitä.
 Labiilien rikkiyhdisteitten  rikki (sulphur) atomit vapautuvat epäorgaanisina sulfideina happokäsittelyssä  tai reduktiossa. Sentakia on sulfidien määrittäminen perustapa  määritettäessä labiilia rikkiä.
 Sulfideja voidaan määrittää erilaisin metodein (  spectrophotometry after derivatization, ion chromatography, high-performance liquid chromatography after derivatization, gas chromatography,  potentiometry with a sulfide ion-specific electrode).

Alunperin metodit oli luotu, jotta voitaisiin määrittää ilmassa ja vedessä  olevien näytteiden  sulfidit ja vasta myöhemmin  menetelmiä sovellettiin  biologisten näytteiden tutkimukseen..
Animaalisessa kudoksessa on labiilin rikin  metabolinen alkuperä aminohappo CYSTEINI ( C, Cys)

 Netiet CYSTEIININ  aineenvaihdunnasa, mitkä johtavat  sulfaani-rikin muodostumiseen, ovat artikkelissa  pohdinnan kohteena. Artikkeliin kuuluu kartta ( solu, solulima, mitokondria) 
Lopuksi pohditaan labiilin rikin fysiologisia rooleja ja patologista merkitystä.